KAH KUHINAA!

Antijouluisia jouluvalmistelutunnelmia

2011-12-14T19:07:00.000+02:00

Miten on mahdollista, että joulu tulee joka vuosi aina vaan nopeammin ja yllättävämmin vastaan. Vaikka sitä kuinka jo marraskuussa mukamas enteilee ajatuksissaan joulun tuloa niin taas ollaan tilanteessa, että neljä työpäivää enää jäljellä ja sitten alkaa joululoma! Ja mitä jouluvalmisteluita tehtynä? Ei niin yhtään mitään (ja osittain myös ylpeä siitä!)! Tai no, jouluverhot ripustettu ikkunaan ja kaksi bataattilaatikkoa tehty - yksi Pilvelään ja yksi naapureille, joilta vaihdossa on perinteisesti saatu savukalaa.

Äiteetä ahdistaa niin kovin tämä jouluhössötys ja se lahjaostosten ympärillä vellova suhina, kun kaikki päivittelevät, että montako pakettia minäkin päivänä tuli taas ostettua ja montako vielä ostamatta, mitä valmisteluita tehty ja suoritettu jo lokakuusta lähtien. Toki Pilvelässäkin paketteja aina vaihdetaan, ja joka vuosi niitä on ollut loppujen lopuksi aivan järjetön määrä, mutta ei siitä sen kummempaa stressiä kannata ottaa. Pojilla on toki ne omat listansa, mistä Äitee ja Iskä ehkä sen yhden isoimman ostavat itse ja pienempiä lahjatoiveita kerrotaan niitä kyseleville. Äitee ei yleensä toivo itse yhtään mitään. Hän pystyy sen puuttuvan artikkelin itse sitten ostamaan, kun sellaista tarvitsee. Läheisille tietysti hankintaan jotkut pikkumuistamiset, mutta ei niistä elämää suurempaa asiaa tarvitse tehdä. Etukäteen kun miettii millä haluaisi toista muistaa ja sitten menee kauppaan sen ostamaan. Aika yksinkertaistahan se on. Ei sitä varten tarvitse Pilvelästä lähteä edes tuonne suureen cityyn saakka, ei suuriin kauppakeskushevetteihin tms. Läheltä löytyy kyllä kaikki tarvittava ja lähituotteita onkin kiva suosia mahdollisuuksien mukaan.

Ehkäpä on tosiaan myönnettävä, ettei Äitee ole jouluimmeinen - ainakaan sen materian puolesta. Ei tulisi mieleenkään viritellä joulukoristeita vielä joulukuun alussa, näin viikko ennen jouluakin se tuntuu vielä hassulta. Joulumusiikki voisi tietty auttaa ehkä tunnelmaan, kun niitä koristeita alkaa virittelemään, mutta kun se lähestulkoot ainoa joululevy on Matin ja Tepon joululaulujen kootut -cd, niin se ei liene paras mahdollinen tunnelman luoja. Äitee on nykyään aivan hirveän huono edes lähettämään joulukortteja. Sellaisille kaukaisemmille ja iäkkäämmille sukulaisille, jotka eivät yhteisömedian eri palveluiden kautta pääse seuraamaan Pilvelän porukan kuulumisia, täytyy tietysti kohteliaisuudesta ne joulukortit lähettää.

Mitkä asiat sitten tuo Pilvelään joulun? Aivan ehdottomasti se yhdessäolo, kiireettömyys, aikatauluttomuus. Se, että jouluaattona kokoontuu saman pöydän ääreen ne rakkaat ihmiset (vaikkakin sitten kukaan ei huomaisikaan että Mummon valmistamat kaksi kipollista rosollia olisi ollut terassilla säilössä ja unohtunut sinne jouluaterian yli). Se, että yhdessä saadaan maistella niitä herkullisia jouluruokia, joihin kuitenkin kyllästyy jo heti jouluaterian jälkeen. Se, että yhdessä voidaan sulatella sitä jouluruokaähkyä odotellen samalla joulupukkia saapuvaksi. Se, että voi heti saman tien vetää jalkaansa Mummon kutomat uudet villasukat, jotka ovat paketista löytyneet. Se, että voi yhdessä pelata poikien lahjaksi saamia pelejä yömyöhään. Se, että poitsut voivat illalla valvoa niin pitkään kuin vain jaksavat leikkiä uusien lahjojensa kanssa. Se, ettei joulupäivänä tarvi välttämättä lainkaan poistua pihalle eikä riisua pyjamahousujaan, vaan voi koko perhe lojua sohvalla yhdessä läjässä ja katsella jotain kivaa elokuvaa tai pelata. Se, ettei tarvi ajatella yhtään mitään arkista tai aikataulutettua lomapäivien aikana vaan voi rauhassa nauttia yhdessä olosta.

Muutamia perinteitä on toki muodostunut, joita lapset osaavat jo odottaa. Poikien kanssa leivotaan yhdessä joulupiparit ja jokaiselle isot nimikkopiparit keittiön verhotankoon roikkumaan ja ne saa syödä sitten jouluaaton jälkeen. Iskä yleensä käy aattona aina osallistumassa paikallisella sankarihaudalla kunniavartioon tovin ajaksi. Joulukuusi puolestaan pyritään nappaamaan omasta kuusiaidasta ja koristellaan aattoa edeltävänä iltana ja kuusen alle ilmestyy yön aikana pari pientä aattoaamun pakettia pojille. Riisipuuro nautitaan aattona puolen päivän aikaan ja pojille on suuri jännitys kenen lautaselle manteli osuu ja sitten saa toivoa. Aattoiltapäivästä on joulusaunan aika ja sitten kokoonnutaankin joulupöydän ääreen. Joulupäiväksi ja Tapaniksi ei mieluusti sovita mitään kummempia ohjelmia.

Pari edellistä joulua on osoittanut, että vähemmälläkin vouhkaamisella saa ihanan joulun ja joululoman aikaiseksi. Näillä perinteillä mennään Pilvelässä siis jatkossakin. Yksi joulu on perheen kanssa vietetty toisaalla, mutta poikien nimenomainen toive on, että joulu vietettäisiin kotona ja siitä Äiteekin tykkää.

Viimeaikaisia

2011-12-13T22:34:00.001+02:00

Maalla on mukavaa. Aikuisten oikeesti.

2011-12-13T22:26:00.002+02:00

Ja taas on se aika vuodesta, kun Äitee iltaisin tiirailee Iskän kanssa toisella silmällä taivaalle ja toisella silmällä Ilmatieteen laitoksen sivuja seuraavan päivän säästä. Iskä silkasta uteliaisuudesta sääilmiöitä kohtaan (hulluilla on toisinaan halvat huvit), Äitee taas sillä silmällä, että kuinka paljon aamusta tarvii varata aikaa siihen, että pääsee autolla pihasta pois, tuon yksityistien päähän ja siitä edelleen työmaalle, jos on kurjaakin kurjempi keli.

Vaikkei Äiteellä ole työmatkaa kuin sen 40km suntaansa (mikä ehkä joidenkin mielestä sietämättömän paljon), on se kuitenkin äärimmäisen terapeuttisesti vietetty puolituntinen suuntaan sekä toiseen. Aamusta pystyy hienosti orientoitumaan päivän tuleviin koitoksiin (joskus motarilla tulee selailtua kännykällä jo meilitkin puhelimesta) ja iltapäivällä puolestaan työajatukset saa kelattua hienosti pois, että on hieman virkeämmällä mielellä noutamassa tätä vielä virkeämpää jälkipolvea.

Äitee sitä viimeksi tänään eräälle puolitutulle perusteli, miksi nauttii niin kovin työmatkoistaan. Pelkästään se jännitys siitä, että pääseekö aamulla heilumaan lapion varteen tuonne räntäsateeseen juuri laitettuaan tukkansa työpäivää varten ja sitten se, että kestääkö tuo urhoollinen peltiratsu ylipäätään lainkaan sen päivän aikana kertyviä kilometrejä ;)

Työmatkojen aikana on tullut jo moni radiokanava tutuksi, on ollut lojaalisuutta tiettyjä kanavia kohtaan, mutta lojaalius on loppunut tasan siihen, jos on radiojuontaja sattunut vaihtumaan ja uskottavuus on aina hetken uudesta äänestä poissa. Kaikkein tyhjentävimpiä matkoja, kirjaimellisesti, ovat ne siivut, joista ei muista matkan varrelta pätkän vertaa, mutta on sujuvasti jutellut itsensä kanssa päivän työasiat ääneen, halki, poikki ja pinoon.

Kristinuskon doktriinien äärellä

2011-12-13T21:54:00.000+02:00

Tänään iltapalapöydässä käytiin sen verran syväluotaava teologinen väittely, että Äiteetä meinasi alkaa ahdistamaan. Väittelyn osapuolina olivat Heppuli ja Myyrä ja aiheena se, onko raamattu totta vai ei. Aihe oikeestaan sai alkunsa siitä, kun Myyrä alkoi muistelemaan Heppulin sudenpentulauman lupauksenantokirkkoa, joka oli itsenäisyyspäivänä, ja jota Myyräkin pääsi seuraamaan. Myyrä muisteli nähneensä kirkossa Jeesuksen kuvan, jossa Jeesus oli ristiinnaulittu. Ja siitä Heppuli jatkoi hyvin yksityiskohtaista kerrontaa siitä (kun oli sattunut istumaan vieläkin lähempänä alttaria ja näkyvyys oli erinomainen), kuinka naulat olivat lävistäneet Jeesuksen raajoja, kuinka verta oli maalattu mukaan kuvaan ja sitä oli myös Jeesuksen kaulassa.

Siitä seurasi sitten kysymys, että kuka sen Jeesuksen oikeen oli ristiinnaulinnut. Äitee ja Iskä alkoivat jo olemaan hieman väsyneessä mielentilassa ja koko keskustelu alkoi naurattamaan. Alkoi leikkimielinen ajatusketju siitä, että oliko ristiinaulitsemassa olleet kreikkalaiset, roomalaiset vaiko kenties gallialaiset mukanaan Asterix ja Obelix. Tässä vaiheessa poikiakin alkoi naurattamaan ja ajatusleikki meni jo miltein jumalanpilkaksi, siitä miten miten se Jeesus oikein päätyikään sinne ristille.

Tästä ristiinnaulitsemisesta puhe jossain vaiheessa kääntyi poikien väliseksi väittelyksi siitä, onko raamattua lainkaan olemassa. Heppulille on näemmä kristinuskon doktriinit menneet syvälle luihin ja ytimiin (ts. hän on varsin hyväuskoinen poika joka nielee kaiken mitä muut syöttää valmiina ajatuksian) ja hän oli vankasti sitä mieltä, että Jumalan sana on laki ja Jumala on luonut kaiken. Myyrä puolestaan painoi raamatun lauseet höpöhöpöinä ja villaisella ja sanoi niiden olevan aivan keksittyä juttua.

Alkuun Äitee tunsi olonsa taas hieman ahdistuneeksi tästä aihepiiristä, mistä Äiteellä ei ole tarjota jälkikasvulleen mitään yksiselitteistä vastausta, joka tyydyttäisi heidän tiedonjanon. Sitten Äitee hiffasi, ettei niitä valmiita ratkaisuja tarvi tarjota (tässäkään) asiassa, vaan sitten aloitettiin selittäminen erilaisiin jumaliin uskovista erilaisista ihmisistä ja siitä, ettei se kristinusko ole välttämättä se ainoa oikea uskonto kaikille.

Hei, taas me pelataan!

2011-12-09T22:39:00.001+02:00

Damn it!! Ekaluokkalaisen käyttömanuaalissa ei ole ollut mainintaa, että sen kanssa pitäisi koko ajan olla pelaamassa. Mikään asia ei tunnu miltään ekaluokkalaiselle, jos se ei saa tehdä siitä kilpailutilannetta ja tuntea olevansa voittaja. Tai häviäjä. Tai keskimmäinen. Pääasia on, että pelataan, kävi miten kävi. Joka päiväinen kysymys kuuluu: " Mitä tänään pelattais?" Ja tämä ei tarkoita tietokone tai pleikkapelejä. Tällä hetkellä Uno on ykkönen, siitä on innostunut (okei, ehkä liioiteltu termi..) koko perhe. Sanotaanko näin, että se on tämän hetkisistä lasten peleistä ehkä siedettävin, koska siinä pystyy taktikoimaan. Afrikan tähteen Äitee ja Iskä ovat jo melko kyllästyneet. Unon perässä hyvää kakkostilaa pitää erilaiset Lego -pelit (Minotaurus, Heroica), etenkin jos ne ovat sellaisia, että myös tuo perheen nuorimmainen kykenee niihin osallistumaan. Niissä voi jo harjoittaa erilaisia strategisia siirtoja :)

Okei, onhan siinä pelaamisessa hyviäkin puolia. Tulee keskityttyä siihen perheen yhdessä oloon, treenattua pojille pinnan venymistä, kun pelistrategia ei oikein ota tuulta purjeisiin ja koetaan tappioita. Ja erityisen kiva on ollut huomata, että Myyrä jaksaa kanssa jo hienosti osallistua pelaamiseen, vaikka peli tuntuisikin venyvän. Unossa on huomattu se, että hän kykenee jo upeasti laskelmoimaan seuraavia siirtojaan jonkin verran eteenpäin ja pelaamaan harkitusti.

Yksi Pilvelän perheen pelihetkiin olennaisena asiana on pelin kulkuun liittyvä pelitovereiden hienovarainen nälviminen. On mahtavaa (ainakin Äiteen mielestä) päästä kettuilemaan lapsilleen hyvän syyn varjolla ja nämä tietävät sen, että se kuuluu asiaan ja pelin henkeen, eikä ota siitä nokkiinsa, vaan usein se vinoilu ja sarkastiset kommentit aiheuttavat vaan naurua ja hyvää tuulta. Vittuilu on näemmä tässäkin tapauksessa elämän suola ja Pilvelän pojjaat ovat sen jo hienosti hiffanneet :)

Hassumies, Jope-Pope ja KäkäKäkä

2011-11-13T22:06:00.000+02:00

Jos Heppulin ja Myyrän leikkejä pääsee seuraamaan kuuloetäisyydeltä (esimerkiksi autossa, jolloin kuulovammalta on miltei mahdotonta välttyä), niin voi bongata leikeistä Hassumiehen tai Jope-Popen ja KäkäKäkän. Hassumies on peräisin Hauskat kotivideot -telkkariohjelmasta ja siihen yhdistyy Mr.Beanin toilailut sekä Vaaleanpunaisen pantterin osakseen saamat vastoinkäymiset. Hassumies tekee periaatteessa mitä tahansa hassua joista Hppuli ja Myyrä kilpaa kertovat aina suu vaahdossa. Usein tarinaan liittyy myös Vaaleanpunainen pantteri ja mitä ikävämmän lopun tarina saa niin sen parempi poikien mielestä ja sitä makeammat naurut on tiedossa. Usein Hassumies -leikkeihin liittyy myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten siksi niihin eläydytään varsin vauhdikkaasti.

Jope-Pope ja KäkäKäkä ovat veljeksiä, joille sattuu ja tapahtuu aina kaikkea hassua. Yleensä Jope-Pope ja KäkäKäkä ajavat kilpaa autolla, suistuvat tieltä pois yms. joka huvittaa kovasti poitsuja. Jope-Pope hahmo on peruja Heppulin ja Myyrän vanhasta tarhasta, kun siellä Myyrän erästä tarhakaveria kutsuttiin Jopeksi ja Myyrä näin ollen nimesi hänet saman tien Jope-Popeksi.

Viime aikaisian kivoja, yhdessä leikittäviä leikkejä on ollut myös riimittelyt. Alkujaan yhteinen riimittely lähti liikkeelle saunasta ja saunajäähyistä, jolloin vuoron perän kukin keksi jonkun mukavan pienen riimin (esim. Olipa kerran puu, jolla oli suuri suu). Nykyään riimittely on saanut monia muotoja ja viime aikaisin versio on ollut tavujen ja alkukirjainten kanssa leikkiminen. Ensin mietitään alkukirjain jollekin sanalle ja sitten pitää keksiä samalla alkukirjaimella alkava sana, jossa on yhtä monta tavua kuin alkuperäisessä. Tätä on kiva leikkiä autossa silloin, kun takapenkkiläisten tunnelma on muuten menossa turhan villiksi. Myyrä ottaa jo hienosti osaa tämmöisiin leikkein ja tuumii tavuja siinä missä koululainenkin.

Kaikenmoisia sitä

2011-11-01T22:02:00.001+02:00

Miltei viimeisinä sanoina ennen nukahtamista Myyrä vielä varmisteli, että mitäs tyyppejä niitä onkaan hengissä ja elävien kirjoissa: "Äiti, eihän Känkkäränkkää oo olemassa? Tai Mörrimöykkyjä oo olemassa? Eihän Röllejä oo olemassa?"

Tuumi hetken ja tarkensi vielä ajatuksenjuoksuaan: "Mutta keijukaisia on olemassa, eikö? Ja hammaskeijuja?"

Noille jälkimmäisille onkin erityisen hyvä syy olla olemassa, jos meinaa irtoavista hampaista jotain hyötyä.

Money, money

2011-11-01T21:45:00.000+02:00

Rahan käsite on vielä autuaan vieras molemmille pojille - myös tuolle ekaluokkalaiselle. Näin joulun alla Pilvelässä luetaan kilvan postilaatikkoon kolahtavia lelulehtiä ja joulukataloogeja ja tehdään tilausta joulupukille. Malttamattomimpina hetkinä Myyrä huutelee jo, että "Onko sulla äiti rahaa, tää maksaa näin ja näin paljon!" Ja kun Äitee ilmoittaa, ettei rahaa nyt heru montaa kymppiä tuosta vaan huippuhienoon Star wars kypärään niin heti tulee vaihtoehtoinen ratkaisu, joka ei kirpaise kerralla niin paljoa: "Ne kaikki tavarathan voi ostaa eri päivinä!". Jepjep.

Koululainen saa jo kuukausirahaa, vitosen kuussa. Se on paljon se, kun miettii niitä summia, joita Äitee itse sai tuossa iässä, jos sai tuolloin vielä mitään. Ei voi muistaa niin kauas ;) Sen Äitee kyllä muistaa, kun perjantaisin viikkorahan kanssa marssittiin paikalliselle pikkukikkarille (silloin Äitee asui Kuopion Puijonlaaksossa, Sompatien hujakoilla, onkohan siellä "ostoskeskuksessa" vielä sitä kioskia..?), vedettiin kioskin baarijakkara lasiseinän eteen, joka erotti viikkorahaiset, karkinnälkäiset kulmakunnan kakarat irttarivalikoimasta ja sitten alettiin luettelemaan: kymmenen noita, kaksi noita keltaisia, viisi noita vihreitä pyöreitä jne. Hattua nostettakoot kikkarintädille, kun pysyi laskuissa mukana ja namit saatiin kunnialla pussiin ja rahat tädille.

Alkuun oli Heppulinkin kanssa viikkorahakäytäntö, mutta se takkusi sitten siinä, kun harvoin Äitee muisti varata lompuukiinsa euron kolikkoa joka perjantaiksi. Äitee sitten ehdotti Heppulille, että siirryttäisiin kuukausirahaan ja sekin jo tuottaa tarpeeksi vaikeuksia muistaa varta käteistä aina sovittuun aikaan. Viime aikoina on ollut myös puhetta säästämisestä - ja viimeisimmät rahat Heppuli onkin malttanut säilöä lompakkoonsa odottelemaan pääoman kasvua, jotta voi sitten mennä ostamaan itselleen ehkä hitusen isomman lelun :)

Täällä landella on onneksi niin pitkä matka kikkareille ja kauppoihin, että rahat väkisinkin säästyy, kun se ostamisen tarve on jo ehtinyt laantua seuraavaan kauppareissuun mennessä.

Pidempi lieka

2011-10-23T00:11:00.001+03:00

Se on toisaalta aika hurjaa minkälaisen otteen menetyksen tunteen sitä vanhemmat joutuvat hetkellisesti kokemaan, kun eskarilainen muuttuu koululaiseksi ja vanhemmat joutuvat väkisinkin pidentämään liekaa koululaisen laajentaessa reviiriään. Alkuun menee hyvä tovi, että saadaan sovitettua rutiineiksi kaikki uudet kuviot, kulkemiset, tulemiset ja menemiset. Toisaalta helppouden tunne on helpottava, kun aamulla voi työmatkallaa koululaisen vaan tiputtaa koulun nurkille ja huutaa heipat meinigillä "nähdään ja yritä pärjäillä", eikä tarvitse enää saattaa perille asti, huolehtia onko sisätossut jalassa, varavaatteet kaapissa, kädet pestyinä ja ulkovaatteet naulassa. Toisaalta kuitenkin on tullut eteen tilanteita, jolloin Äitee on odottanut ehkä liikaakin (vasta) ekaluokkalaiselta ja tämän kyvystä hoitaa asioitaan ja pitää kiinni sovituista. Tai niistä mitä Äitee kuvitteli olevan sovittu.

Ristiriitatilanteilta ei voida välttyä. Esimerkiksi lähdöt iltapäiväkerhosta on yksi hyvä esimerkki siitä missä on menty ristiin välillä ja pahastikin. Heppuli saa toisinaan lähteä ip-kerhosta aikaisin kotiin, mutta halutessaan sinne saa jäädäkin. Jos lähtee niin pitää ilmoittaa Äiteelle tai Iskälle. Joskus on sitten tullut vääriä olettamuksia siitä missä poika on ja missä hänen pitäisi olla ja Äitee ajellut pitkin kyliä ja naapuruston taloja etsien koululaista (joka sitten kuitenkin löytyi ip-kerhosta). Ei pitäisi olettaa liikaa, pitäisi aina vääntää rautalangasta se mitä on sovittu ja varmistaa vielä kiertoilmauksella se, mitä EI ole sovittu.

Tämä on ollut vielä opettelun aikaa ja on edelleen jatkossakin. Mitään katastrofaalista ei ole vielä tapahtunut ja arki koulun ja kodin välillä pelittää suht mutkattomasti, kunhan ne hienotkin koukerot saadaan hiottua pois välistä.

Lu-ku läk-sy. Eiku.

2011-10-22T23:57:00.000+03:00

On sangen raivostuttavan kuuloista, kun toinen osaa lukea, mutta vain puoliksi. Yleensä sanoista sen ensimmäisen tavun, jos telkkarin tekstit oikein hitaasti etenee. Mutta useimmiten se ääneen tankkaus jää vain siihen ensimmäiseen tavuun, kun teksti kerkeää jo vilahtamaan ohi silmistä. Ja kun tuo yhden tavun tankkaus ja jankkaus on aina pakko tehdä ääneen, niin että muillekin huoneessa olijoille tulee tunne, että kaikki ovat sitä yhtä tavua lukemassa. Ja oman haasteensa tuo se, jos vaikka kaksitavuisesta sanasta menee ne tavut sekaisin ja aloittaakin lukemisen siitä jälkimmäisestä tavusta. Ja taas teksti vilahtaa pois ennen kuin ehtii siihen toiseen tavuun. Eikun ensimmäiseen. Tai milloin mitenkin. Joka tapauksessa, vaikka kuinka hienoa onkin nähdä oman lapsensa oppivan, hiffaavan uusia asioita, tajuavan loogista päättelyä vaativia asioita, tarviiko sitä jumankekka jokaista näkemäänsä sanaa alkaa lukemaan ääneen. Äitee tyytyy huokaamaan syvään ja kertomaan aina sen jälkimmäisen tavun, kun sana on jo ehtinyt pois ruudusta.

Alkuviikot koulussa oli Heppulille lukemisen osalta takkuista. Oli ehkä toinen kouluviikko menossa, kun iltaisin lukuläksyt aiheuttivat itkupotkuraivareita, aapinen lensi kaaressa seinään ja toinen parkuu naama turvoksissa, kun ei osaa eikä halua oppia tahi harjoitella. Äitee siinä jo ehti soittamaan kerran opettajallekin, että miten poika haltsaa tilanteet koulussa ja riittääkö pinna siellä. Ja tuli mieleen joukkopainekin, että jos kaikki muut osaavat lukea, mutta Heppuli ei, niin aiheuttaako se lisäkiloja treenarin niskaan. Ope rahoitteli Äiteen mieltä, että suurin osa luokkalaisista EI osaa lukea ja hyvin Heppuli haltsaa tilanteet koulussa. Ei ehkä innokkaimmin viittaa kun hakusessa on ääneen lukija, mutta jos joutuu siihen hommaan, niin sitten suoriutuu siitä hienosti.

Eli on tyydyttävä toteamaan, että isänsä poika. Ainakin hermot ja niiden menetyskyvyn perinyt selkeästi sieltä geenikartasta.

Pätevä elämä

2011-10-22T23:49:00.000+03:00

Äitee on viettänyt pakollista (kiitos koululaisen :) syyslomaa poikien kanssa ja on ollut samalla aikaa myös tuumailla. Elämää ja yleensäkin. Lähtökohtahan on, että elämän tulisi olla sellaista, että sitä voisi hymyssä suin muistella kiikkustuolissa mummoiässä ja miettiä, että tulipas tehtyä oikeita valintoja. Siitä lähtökohdasta ajateltuna Pilvelän elämä tuntuu kiitävän jotenkin ohi. Kaikki on ok, huolia ja murheita ei ole, mutta silti jotain puuttuu. Tai ehkä se on vaan Äiteen oma fiilis, että jotain nyt pitäisi olla toisin. Liittyykö se sitten työelämään ja urakehitykseen vaiko Pilvelään asuinpaikkana, sitä on vaikea kohdistaa. Ja se sellainen tietämättömyyden aiheuttama turhautunut olotila on sitä pahinta. Kun mitään ei ole vialla, mutta kuitenkin kivi hiertää kengässä, mutta kun ei sitä oikein osaa poiskaan ottaa.

Pojat on tyytyväisiä, se tietty on pääasia. Viettävät onnellista lapsuutta, sen näkee heistä, mutta Äiteekin haluaisi jättää jotain merkkejä itseensä ja elettyyn elämäänsä myös näistä ruuhkavuosista. Ehkä se lifecouching -juttu ei olisikaan lainkaan pahitteeksi, mitä joku lukija joskus kommentoi. Asioiden ja elämänsä yksinkertaistamista, sitä Äitee tuntuisi kaipaavan. Valitettavasti se usein kulkee käsikädessä myös tulotason tippumiseen, jos tekee tiettyjä valintoja, eikä ole lainkaan selvää, että siihen olisi kuitenkaan valmis.

Pitäiskö hankkia joku pätevyys? Eikös pätevillä ihmisillä ole jokin suurempi tarkoitus tässä elämässä, ainakin heille itselleen? Se voisikin olla tosi jees.

Koululaisen kerhoilut

2011-07-05T21:58:00.000+03:00

Heppuli Arkajalan kanssa on nyt testattu ensimmäistä kertaa yksinoloa. Aika oli ruhtinaalliset 45minuuttia, kun hän viihdytti itse itseään kotona, ja suorituikin hommasta hienosti. Hieman tosi arvelutti Äiteetä etukäteen, että tuleeko poitsulle suru puseroon, kun tuntuu ikävöivän pelkästä eron ajatuksestakin. Mutta ei, hienosti tsemppasi tuon ajan ja puuhasteli itsekseen jotain pihalla ja pelasi sitten korttipeliä sisällä. Eikä kertaakaan soittanut tuona aikana Äiteelle.

Syksyllä yksinoloa pyritään minimoimaan koulun alkaessa. Heppuli on ilmoitettu iltapäiväkerhoon, jossa nyt ainakin alkuun tulee käymään. Sitten eskarissa/tarhassa on aloitettu kokeilu ns. aamupäiväkerholle, jota nyt alkuun testataan vain muutaman ekaluokkalaisen kanssa. Eli sinne voi ekaluokkalaisen viedä eskarilaisten joukkoon aamuksi, saa siellä aamupalan, ja sieltä sitten koululainen itse siirtyy kouluun (joka siis samassa rakennuksessa kuin tarha/eskari). Tämä onkin varsin ideaali ratkaisu, kun voi viedä sitten molemmat poitsut yhtäaikaa tarhalle aamusta eikä tartte jäädä kytikselle, että miten se koululainen suoriutuu itsekseen matkaan.

Siinä sitten syksyn mittaan harjoitellaan sitä yksinoloa yhä enemmän ja enemmän, ja tavoitteena on, että etenkin tuo aamupäiväkerho voitaisiin jättää ohjelmasta suhteellisen nopeastikin pois.

Aika uusilla spekseillä syksy mennään.

Kouluunmenotarkastukseksikin kutsuttu farssi

2011-07-05T21:38:00.000+03:00

Heppulin kanssa oli jo aiemmin sovittu selkeät pelisäännöt miten kouluunmenotarkastuksessa ollaan, mitä siellä tullaan tekemään ja kaikki oli klaaria. Tai niin Äitee uskoi vilpittömin mielin. Logistisista syistä johtuen oli pakko ottaa Myyrä mukaan ja se olisi pitänyt arvata jo etukäteen, että se oli virheellinen peliliike. Pojat ovat yleensä hienosti käyttäytyviä ja osaavat olla kiukuttelematta (hullun tuuria?), kun liikutaan tuolla ulkomaailmassa, mutta he ovat pohjattoman uteliaita. Uteliaisuus peittoaa alleen kaiken muun, käytöstavat unohtuvat, eikä millään tunnu olevan mitään merkitystä kuin selvittää mitä seuraavan kulman, pöydän, nurkan tms takana on. Ja erityisen mielissään he aina ovat neuvoloiden tahi lääkäreiden vastaanottotilojen leikkinurkkauksista. Tämä mielessään Äitee oli jo Heppulin kanssa sopinut, että HÄNen perimmäinen tehtävä on mennä sinne terkkarin vastaanotolle nimenomaan osallistumaan kouluunmenotarkastukseen, ei keskittymään terkkarin huoneessa oleviin vauvaleluihin tms. Ja Myyrän kanssa oli sovittu jo etukäteen, että hän joko leikkisi odotustilassa tai tulisi mukaan huoneeseen, mutta lupasi olla häiritsemättä Heppulin tarkastusta.

Alku menikin ihan hienosti, Heppuli jaksoi vastata alkupään kysymyksiin reippaasti. Äitee samalla täytteli esitietolomaketta, jossa sai hyvillä mielin ruksittaa Heppulia koskevia kysymyksiä: "on reipas", "jaksaa keskittyä", "ei kiukuttele" jne. Sitten Myyrä alkoi innokkaasti esittelemään vauva(!)leluja Heppulille, jonka keskittyminen herpaantui täysin. Hän singahteli tuolistaan terkkarin selän taakse tutkimaan jotain koria, missä oli lisää vauvaleluja. Samassa sekunnissa hän singahti toiselle puolen huonetta renkkaamaan pituusmittaa ja yritti roikkua siinä. Toisen sekunnin kohdalla hän yritti hyppimällä saada alas katossa roikkuvaa pehmoapinaa, jonka totesi olevan Herra Tossavainen. Samalla terkkaritäti yritti johdatella (upeasti sujuvaa ja äärimmäisen vuorovaikutuksellista, kettu sentäs..) dialogia terkkarin ja koulutulokkaan välillä nukkumaanmenoaikojen tärkeyteen sekä koulukiusaamiseen. Äitee yritti kiinnittää (kohteliaasti!) Heppulin huomiota terkkarin kysymyksiin, mutta kukaan ei saanut Heppulilta vastausta mihinkään. Äitee pyyhki hikeä välillä. Sitten Heppuli ilmoitti, ettei enää jaksa jatkaa ja halusi poistua. Äitee ilmoitti puolestaan tälle, ettei tämä poistu vielä mihinkään, muttei ehtinyt lausetta loppuun, kun toinen jo roikkui ovenkahvassa ja heipat huutaen hilpaisi käytävään. Myyrä perässään. Siellä ne sitten juoksivat edes takaisin toistensa perässä hippaa leikkien ja Äitee jatkoi hien pyyhkimistä otsalta yrittäen keskittyä terkkarin kysymyksiin. Mielessä tosin yksi ainoa asia: Lopeta nyt helvetissä se paskanjauhaminen, että pääsisin lähtemään ja katsomaan missä katossa ne kaksi jo roikkuu.

Terkkari vaistosi tunnelmassa lievää kireyttä ja totesikin hieman ivallisesti, että onpas tuo koulutulokas melkoisen vilkas. Ei tainnut uskoa, kun Äitee puoliääneen totesi ehkä enempi itselleen, että ei se yleensä.. Terkkari teki terävän havainnon (tähänkö tarvitaan monen vuoden terkkarikoulutusta??!), että taisi pikkuveljen läsnäolo hieman häiritä keskittymistä. Kiitti, mutta ei tarvitse sanoa ääneen. Jotain lipareita se terkka vielä yritti antaa mukaan koulutulokkaan kehitykseen liittyen, mutta siinä vaiheessa oli Äiteeltä loppunut mielenkiinto koko hommaan ja ainoa missio oli päästä mahdollisimman pian ulos huoneesta ja saada ne kaksi apinaa kiinni jostain.

Lienee sanomattakin selvää, että Äitee teki pojille selväksi miten tyytyväinen oli tämän kouluunmenotarkastuksen sisältöön.

Ps. Oli pojilla tosin vastaanottotilassa varsin mielikuvitusta ruokkivat leikit. Pojat leikkivät puisella nukketalolla, jossa oli kolme nukkea: yksi nuorempi mies, yksi tyttö ja yksi kaljuuntunut vanhempi mies. Tämä viimeisin heistä oli kuulemma "Rehtori", jonka Myyrä ripusti savupiippuun roikkumaan, kun se kuulemma "oli siellä kuolemassa".

Ja diagnoosi perheelle olikaan?

Appsit tuunattu lomaa varten?

2011-06-28T21:41:00.000+03:00

Miksi lomaa pitäisi suunnitella ja organisoida mahdollisimman tehokkaasti?

Koko loma-ajan ulkopuolinen aika vuodesta eletään kalenterin mukaan - herätään kukonlaulun aikaan että ehdittäisiin ajoissa aloittamaan päivä, juostaan kelloa tuijottaen aamulla tukka putkella autoon, lapset heitetään tarhaan, kiireellä töihin kaahaten (vaikka on liukuva työaika niin sisäinen velvollisuudentunne pitää huolen, ettei siitä normaalirytmistä lipsuta viittä minuuttia jos ei ole pakko). Töissä jatkuvaa sähköpostien hoitoa, palaverista toiseen juoksemista, taas kelloa kytätään, tehdään uusia kalenterivarauksia, palavereja, workshoppeja, työryhmiä, you name it. Iltapäivällä aika tuntuu loppuvan suorastaan kesken, kun on jo sännättävä autoon ja kaahattava kotiinpäin sakonuhan rajamailla, että ehtisi joko kaupan kautta tarhalle tai ylipäätään noutamaan lapset tarhasta ennen sen sulkeutumista. Tai toinen vaihtoehto on ylitöihin jääminen, jos joku dedis painaa päälle tai on muuten vaan ruuhkahuippu.

Illalla ohjelmassa se mahdollisesti työmatkalla väliinjäänyt kaupassa käynti, Iskä lähtee ehkä pakon sanelemana vielä käymään työpaikallaan, jos on joku välitöntä reaktiota vaativa toimenpide hoidettavana illan aikana. Lisämausteen iltaan ehkä antaa Myyrän lääkärikäynti, Heppulin harrastus tai joku muu satunnaisempi aktiviteetti, joka aikatauluttaakin perheen illasta ne about kaksi käytettävissä olevaa tuntia. Kahdeksalta viimeistään iltapala, iltapesut, iltalaulut ja iltasadut. Yhdeksältä pojat nukkuvat, Äitee ja Iskä nuokkuvat sohvalla telkkarin ja Facebookin rajamaastossa ja samalla täyttävät tiski- ja pyykkikonetta, laittavat poikien seuraavan aamun vaatteet valmiiksi ja yrittävät synkronoida seuraavan päivän kalenterin edes sen osalta kumpi vie aamulla pojat tarhaan.

Viime aikoina tätä arjen tukaluutta on lisännyt molempien autojen hajoamiset, logistiikkaongelmat, pohdinnat työmatkojen hoitamisesta, autokorjaamolle kulkemiset jne. Tällaisten sattumien osuessa kohdalle on aivan turha edellisenä iltana edes yrittää mielessään käydä läpi seuraavan päivän kulkua, kun ei vielä edes tiedä millä seuraavan päivän aikana kukin liikkuu ja minne. Yleensä sitten päivän aikana puhelin soi Äiteen ja Iskän välillä, että miten kumpikin on pääsemäisillään töistä lähtemään, kumpi hakee pojat jne.

Elämä on.

Vaikka ihminen kuluttaa järkyttävän määrän aikaansa ja energiaansa aikatauluttaakseen omat työtehtävät ja arkensa, silti on toisinaan mahdotonta sanoa mitä tekee huomenna. Tai ensi viikolla. Tai sopiiko seuraavan viikon keskiviikko mahdollisesti jollekin vapaa-aikaan ajoittuvalle toiminnolle. Tämä johtaa väistämättä siihen, ettei menoja juurikaan sovita kalenteriin kovin pitkällä aikajänteellä ellei ole pakko. Tämä ei johdu siitä, etteikö huvittaisi, vaan siitä, että matkan varrelle mahtuu näemmä päivittäinkin niin paljon muuttujia, jotka pistävät aina parhaimmatkin suunnitelmat uusiksi.

Tästä syystä kesälomasuunnitelmia ei Pilvelässä ole eikä juurikaan aiota edes tehdä. Kesäloma on lomaa parhaimmillaan, kun ei tarvitse huolehtia joka aamu siitä, että ollaanko ajoissa jossain tietyssä paikassa, onko tarpeelliset tavarat mukana, onko varaukset hoidettu, onko sähköposti muistettu lukea tai lähettää. Parhautta on se, että saa heräillä rauhassa, nauttia aamukahvinsa rauhassa omalla terassilla auringon paisteessa, päättää ex tempore lähteä vaikka retkelle tai lähiseutukierrokselle jos siltä tuntuu. Lomasta voi nauttia täysillä uhraamatta aikaa matkustamiseen, aikataulujen mukaan elämiseen ja siihen 110% yritykseen saada lomastaan kaikki irti, jos on sille kalliille "once in a lifetime" matkalle päätetty lähteä.

Pilvelässä totisesti odotetaan lomaa ja pojilla on siihen aikaa enää 2 tarhapäivää, Äiteellä 3 työpäivää ja Iskällä hitusen enemmän. Sitten työkänny kiinni, poissaoloviesti sähköpostiin ja hyvästi hektisyys neljäksi viikkoa.

Oheinen juttu sitä itseään pahimmillaan, kun on kaikki appsit viriteltyinä, jotta lomanautinto olisi taattu.

Niin, ja sit me käytiin lossilla. Sillain ihan edes takaisin.

2011-06-18T23:17:00.000+03:00

Äiteen ja Iskän "hurvitellessa" 45 000 muun kanssa Helsingin huumassa, Heppuli nautti laatuaikaa Mummin seurassa Turussa. Jepjep. Äitee tietty tässä vaiheessa kysyy, että voiko Turussa joku viettää laatuaikaa, mutta ei auta pilata Heppulin viatonta lapsenuskoa siitä, että Turku on kiva kesäkaupunki. Tämä reissu on verrattavissa Mummin ja Heppulin viime kesänä toteuttamaan Vaasan keikkaan. Olisivat tänäkin vuonna menneet Vaasaan, mutta onneksi Äitee jätti hotskujen katsomisen niin viimetippaan, ettei oikein sopivia vapaita huoneita enää ollut tarjolla. Sitäkään ei Äitee ihan hiffaa, että mitä niin ihmeellistä on Vaasassa, että sinne pitäisi tehdä kaksi eri reissua. No, Mummi ja Heppuli kun kahdestaan reissaa niin siinä ei auta ydinfysiikoita miettiä.

Turku oli kuulemma hieno. Ja isompi kuin Vaasa. Siellä Heppuli pääsi taas hotellissa vaahtokylpemään, tutustumaan ... ööh... kaikkeen mitä Turussa nyt vaan voi sitten olla. Joku tulinäyttely siellä kuulemma oli, mutta siinäkin kuulemma parasta oli joku jalkkispeli, jota sai pelata ison screenin avustuksella. Olivat sitten kontaktoineet kauempia sukulaisia, ja heidän kanssaan kierrelleet Turun nähtävyyksiä. Ja ajelleet kahdella lossilla yhteen suuntaan, ja kahdella lossilla luonnollisesti takaisin. Ja kesken lossimatkan oli tullut pissahätä. Nämä näitä pieniä detaljeja, joista Äitee yrittää rakentaa itselleen kuvaa, miten Heppulin vuorokausi Turussa oli kulunut. Ja niin, hän muistaa vielä mainita uudemman kerran, tai kaksikin, että ajelivat lossilla, oikeastaan kahdella yhteen suuntaan. Ja sitten taas kahdella takaisin samaan suuntaan.

Ja tämän kahden parivaljakon reissusta kertoo sen, että heillä oli kuulemma mukana yhteensä 4 (!!) puhelinta (ihan varmuuden vuoksi, koska Mummilla kuulemma KAIKKI puhelimet ovat aina ihan viallisia), joista yhden puhelimen (Heppulin luuri, jota ei edes aktiiivisesti käytetä) olivat saaneet jumitustilaan yrittäessään näpytellä x-määrän virheellisiä pin-koodeja. Että sitten niin.

No mutta, hauska reissu heillä ilmeisesti oli ollut. Ja tärkeintä ehkä aina Heppulin reissuissa on tuliaisten osto. Heppuli on todella tarkka siitä, että kotiväelle pitää tuoda asianmukaiset tuliaiset. Heppuli oli ostanut Myyrälle Lego Ninjago sarjaa, Äiteelle ja Iskälle puolestaan tuotiin hienot avaimeperät, käärittynä hienostuneesti stockkan lahjapaperiin. Iskä sain Suomen-lipulla varustetun mallin, Äitee sai Muumi-aiheisen, joka oli sydämen muotoinen. Niitä paketteja sitten kotona ihan tärinässä availtiin, kuin jouluna konsanaan.

Ja kun Heppulilta kysyi, että mikä oli parasta Turun reissussa, sai vastaukseksi: " Se kun sai ostaa Äiteeltä saamalla 10 eurolla ihan oman Lego Ninjagon ja Mummi antoi vielä rahat toiseenkin." Niitähän ei täällä sisemmässä Suomessa tietenkään olisi ollut tarjolla vaan oikein Turusta asti piti lähteä hakemaan..

ps. Myyrä oli ollut puolestaan Mummon hoteissa tämän aktiivisen vuorokauden ajan, kun perhe oli jakaantuneena. Myyrä kuvitteli pääsevänsä lähtemään Mummon kanssa junalla Kuopioon (!!?), mutta oli onneksi tyytynyt siihen, että olivat ajaa körötelleet Mummon autolla läheiselle torille ostamaan kotimaisia pottuja. Siihenkin tosin Myyrä oli ohjeistanut Mummoa: "Kannattaa ostaa ruotsalaisia, ne on halvempia."

"I'm taking a shower with my 45000 closest friend"

2011-06-18T23:03:00.001+03:00

Ei sitten ollut ihan niin kireitä trikoita kuin Suosikin keskiaukeaman julisteissa about 20+ vuotta sitten. Tukkakin oli lyhentynyt ja siistiytynyt, olemuksesta puuttui se sukkahousuhevirokkari -look ja hampaissa tehokkaat valkaisut ja varmaan kuoretkin. Se jos mikä näkyi selvästi screeniltä vaikka oma asema olikin huisin kaukana lavasta ja yleisestä hysteriasta. Vettä tuli kuin esterin sieltä itsestänsä, mutta se ei tuntunut tunnelmaa kauheasti haittaavan.

Iskä ei ole niin kovin suuri Bon Jovi fani ollut ja sanoikin tunnistaneensa about 6 biisiä koko keikan setistä, minkä vetivät. OMG. Siis kuinka kukaan 80-luvun lopulla / 90-luvun alussa nuoruutensa kipuvuodet kasvanut ja Linttiksen "limudiscoissa" perjantai-iltojaan notkunut VOI OLLA TIETÄMÄTTÄ Bon Jovia?! No ei Äiteekään nyt lapsilisiä ole säästöön tämän keikan vuoksi laittanut, niin suuri fani kuitenkaan, mutta kiva ne oli kerran elämässää nähdä livenä. Tai no, livekeikka kuin livekeikka. Luultavasti yhtä suuren nautinnon olisi antanut mikä tahansa maailmanluokan rokkipändi, luulee hän.

Tulipahan käytyä.

Kielletty neekeri

2011-06-14T21:04:00.000+03:00

Pojille iltalauluperinteen ohella iltalukemiset on edelleen tärkeä juttu, niin pojille itselleen kuin Äiteelle ja Iskällekin. On ollut tosi kiva huomata, että ainaiset Miinat ja Manut tai Richard Scarryn ym. kuvapainotteiset kirjat ovat saaneet vihdoin vaihtua kunnon satukirjoihin, joissa ei tarvitse enää olla lainkaan kuvia. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana on tahkottu sinnikkäästi läpi reilu 500 sivuinen muumi -satukirja, joka oli kooltaan kuin suuri tietosanakirja. Nauliintuneina kumpikin poika kuunteli iltaisin sängyissään miten tarina eteni luku luvulta. Se oli kaikille oikein juhlan arvoinen päivä, kun muumi-kirja saatiin päätökseen, pojatkin tajusivat minkälainen urakka se oli ollut ja useampi kuukausi siinä vierähti. Näistä iltasatuhahmojen kohtaloista ja seikkailuista riittää usein juttua myös ateriakeskusteluihin, kun tuumaillaan yhdessä, että mitä seuraavissa luvuissa mahtaa tapahtua.

Nyt on menossa Peppi Pitkätossun alkuperäisteokset kirjastosta lainattuina. Äitee tosin taas huomasi henkilökohtaisen kompastuskiven lukiessaan vanhaan kirjoitusasuun puettua tekstiä. Huvittavaa ehkä, niin Äitee ei millään pystynyt lukemaan ääneen Peppi Pitkätossun isän kohtalosta, että tämä oli eräällä saarella NEEKERIkuninkaana. Äitee alitajuntaisesti korvasi sanan alkuasukkaalla. Ensimmäinen kerta tapahtui tiedostamatta, toiselle kertaa Äitee joutui ajatusluuppiin siitä, miten selittäisi pojille sanan neekeri, jos nämä siihen tarttuisivat, kuten epäilemättä olisivatkin tarttuneet. Äitee kun on työnsä puolesta joutunut ottamaan hienotunteisen suhtautumisen ulkomaalaisiin liittyviin asiohin, koska joutuu päivittäin olemaan tekemisissä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Tästä syystä on pitänyt olla myös tarkkana, minkälaisia asioita tuo julkisilla foorumeilla esille, kuten esimerkiksi sosiaalisessa mediassa omalla profiilillaan.

No, pitkä kieppi, mutta niin se on Pilvelän emännän selkäytimeen näemmä iskostunut, ettei neekereistä sitten ainakaan tällä kertaa mainittu. Tämä tosin saattoi kumoutua jo heti seuraavana iltana, kun Iskä omalla lukuvuorollaan luki seuraavan luvun Pepin seikkailuista, mutta se oli sitten Iskän päänvaiva vastailla kimurantteihin kysymyksiin siitä, mikä se neekeri oikein on.

Korvista syrämmeen

2011-06-14T16:50:00.000+03:00

Notta tulisi vaihtelua Myyrän lääkärikäynteihin eikä tarttisi aina olla lääkärissä "korvat ojossa" niin nyt sitten etsiskellään sopivaa lastenlääkäriä joka tutkisi Myyrän 4v. neuvolalääkärissä havaitut sydämen sivuäänet.

Äitee ajattelee optimistisesti, että tuskin sieltä mitään kummempaa löytyy ja aika tavallistahan tuo lapsilla kuulemma on, mutta silti riepoo taas tämä ylimääräinen kalenterien sykronointi ja sopivan lääkärin/ajan löytäminen.

FB-sanomisia talteen

2011-06-13T21:35:00.002+03:00

Nukkumisen sijaan Myyrä päätyy analysoimaan pöpötaisteluita: "Mun päähän sattuu, joku erilainen bakteeri hakkaa siihen vasaralla. Actimelli taistelee niitä pahisbakteereja vastaan, niitä on nolla."

Pinaattikeitto on selvästikin Suurten Ajattelijoiden ravintoa. 4veekin alkoi soppalautasensa ääreltä tuumimaan: "Äiti, tuleeko laulaminen sydämestä vai oppikirjoista?"

Sängystä kuuluu vielä Myyrän pieni ääni ennen nukahtamista: "Äiti, mä oon sun maaorava."

Eskarilainen oli suorastaan tuohtunut kuullessaan että ennen Pilvelää tämä perhe on asunut VUOKRA-asunnossa: "Jaa siis miks ihmeessä??!" Perheen finanssivisionääri?

Puoliunisen neljäveen kysymys nukahtamisen pimeydestä: "Äiti, mistä ne vauvat tulee ulos kun ne syntyy?" Isänsä yritti jotain fiksua ja filmaattista kertoa synnytyskanavista, mutta Myyrä vaati äitiä vastaamaan. Kysyi vielä täsmennyksenä, että ryömiikö ne ulos sieltä kolosta ja onko niillä silmiä. *taidan ottaa tässä välissä oluen*

Kuuli poikien strategista suunnittelua eteisestä: Nuorempi neuvoo vanhempaa: "Mä voin mennä äidille vinkuu, jos me ei saada tehdä sitä." Äidillä tosin pitkäjänteinen vastastrategia - mitä enempi vinkumista, sitä kehnompi lopputulos heille.

Äidin mieltä lämmittäviä viisauksia rakkailta poikasilta heti äitienpäivän aamun ratoksi: "Tiäkkö kenellä menee pissa pisimmälle? No tietty sillä, jolla on isoimmat kuukkelit!" *äänensävyllä ootko ihan daiju kun et tiennyt*

Suurin huolen aihe pojalla oli heräämössä mehujää jota valui housuille: "Se ei saa valua mun palleille!!!"

Pilvelän autokanta hieman heikossa hapessa. Ooppeli kulkee vielä toistaiseksi, mutta sekin pienellä jännitysmomentilla. Myyrä aamulla kauhisteli menoa: "Saatko sä äiti ajaa tällä sataa?? Ihan yksinkö?!" Luotto kohdillaan.

Myyrä päätti oikaista hiustenpesussa ja kiirehti katsomaan Mr.Beania. Iski Äijä-shamppoot päähän, huuhteli sujuvasti muualta mutta jätti shamppoot tukkaan kuivumaan. Oli siinä äidillä tovi pähkimistä, että miksi poitsulla on hiukset kuivuneet tahmaisina kattoa kohti.

Tiesittekö että jos kaatuu pihalla niin luut menee kuulemma ihan punaisiksi ja vanhoiksi ja sit ne vielä sähköttyy.

Heppuli ilmoitti aamulla päättäväisenä, että sitten kun äiti kuolee, äiti haudataan Tampereelle. On se hyvä, että jälkikasvu miettii jo käytännön asiat selviksi hyvissä ajoin.

Eskarilaisen logiikkaa: läppäriä kallistamalla ja ravistamalla saa Angry Birdsit liikkumaan vielä tarvittavat pari milliä :)

‎"Äiti, missä näiden tulputtimet on?", ihmetteli Myyrä luomivärirasiasta puuttuvia siveltimiä.

Yrittää selittää 4-vuotiaalle mitä tarkoittaa luonto-ohjelmasta bongattu lause "kengurunaaraat eivät enää parittele".

Jos olisi tiennyt poitsun korvalääkärin soittavan eikä luullut puhelun tulevan omalta äidiltään olisi vastannut ehkä vähän vähemmän idiootisti puhelimeen kuin että: "Moroooo, katokko säkin telkasta pähkinäpalloo??!!!"

"äiti, millon meille ostetaan olotilamittari. Semmonen millä tietäs mimmonen olo on", kyselee nuorempi.

Urakuviot selkis - Myyrä ilmoitti että hänestä tulee isona sinkku-poliisi.

Huomaa ilokseen lapsensa viettävän Lihallista tammikuuta. "Oi ihana Jahtimakkara, mun oma Jahtimakkara", hempeilee Myyrä silittäen hellin ottein Atrian muovista rasiaa.

Eipä ole eskarilaisen ääni raikunut kirkkaammin ja kauniimmin kun tänään kuului poikien leikkihuoneesta laulanta: "Kuullos pyhä vala, kallis Suomen maa, suhun väkivalta, koskea ei saa.."

Nuorempi jälkeläinen perustelee ulkona alkanutta kiukkukohtaustaan: "Känkkäränkkä juoksi suoraan mun sydämeen, se yritti katkasta veitsellä mun pään. Onneks mä jätin sen ulos ja pääsin itse turvaan". Leppoisaa päivän jatkoa vaan.

Poikien iltakeskustelut pimeässä huoneessa, kumpikin sängyissään ja isompi selittää pienemmälle kuinka äiti saa rahaa palkaksi pomoltansa ja äiti sai kuulemma eilen palkan koska oli 15.pvä. Pienempi oli huolissaan että missä se palkka nyt sitten on. Niin on äitikin.

Nuorempi ilmoitti aamulla olevansa yskässä ja äänensä menneen pois. Se meni kuulemma ranteeseen tai kyynärpäähän.

‎"Onko nuo ripustettu tuonne, milloin kytketään ne??" kysyy Myyrä tutkaillen sohvan reunalta lattialle tippunutta jouluvalosarjaa joka on jo sotkeutunut sohvapöydän jalkoihin. Kova on näemmä luotto tässä jouluvaloasiassa..

Pojat löysi vessalukemiston joukosta viime vappuisen Tamppi-paketin, jonne oli jäänyt sisälle wappu-kumi pahvikuoressaan. Tuli äidille aika puskista kun pojat tulee olkkariin kondomipakkaus kädessään ja kysyy et "MIKÄ TÄÄ ON? MITÄ TÄLLÄ TEHDÄÄN?" Ja toki pakkauksessa oli ohjeet kuvineen kaikkineen: "Äiti, mitä tässä lukee, mikä tää tämmönen kuva on?"

‎3,5v tiedusteli aamusella että missä äidin työpaikalla on sängyt. Kun äiti kertoi karun totuuden sänkyjen olemattomuudesta, poika oli aivan kummissaan, että missä kaikki siellä oikein nukkuu päikkärinsä. Jaa-a. Otsa Sossun pöytää vasten lounas- ja kahviaikaan?

‎"Joko se nyt loppuu se omassa sängyssä nukkuminen?", utelee nuorempi, kun on saavuttanut viisi rastia ja on saamassa palkinnon omassa sängyssä nukutuista öistä.

Harrastuksista taasen

2011-06-13T17:22:00.000+03:00

Heppuli on harrastanut sählyä sinnikkäästi koko talven. Jotkut teistä saattavatkin muistaa ne kurjahkot kokemukset mitä oli jalkkiksen suhteen viime kesänä. Se toiminta ei oikein natsannut Heppulin kohdalla (tai oikeastaan Äiteen, jolla oli kyseisen seuran toiminnasta hieman kyseenalainen kuva). Heppuli lähti sählyä kokeilemaan hyvin ennakkoluulottomasti. Onneksi poitsu on varustettu todella hyvällä itseluottamuksella ja uskolla itseensä, siihen lisättynä ripaus sinisilmäistä hölmöyttä ja kyvyttömyyttä itsensa objektiiviseen tarkasteluun :) Rehellisyyden nimissä on sanottava, että se Heppulin viime syksyn "sähläys" oli jotain surkuhupaisaa katseltavaa. Muut säbä-kerhon pojat pujottelivat palloinensa ketterästi kuin kärpät kentällä keilojen välissä, Heppuli meni hitaan varovaisesti, rauhallisesti ja tuumaillen, pyrkien täydellisyyteen ja pitämään pallon aina hyppysissä. Mutta, rehellisyyden nimissä on myös sanottava, että kehitystä on tapahtunut, huomattavaa sellaista. Vaikka alkuun poitsu olikin hieman surkeana, kun tajusi, ettei osaa samalla tavalla kuin muut ja muutkin sen tajusivat, niin hommasta on selvästi hiffattu sen juoni. Ja iso kiitos kuuluu siitä valmentajalle, jotka sitkeästi jaksoi kädestä pitäen ohjata tätä yhtä, joka meni hitaammin ja kömpelömmin kuin muut. Valmentaja oli myös ihanteellinen tsemppari. Jaksoi vuoronperään kannustaa kaikkia, oli sitten onnistumisen elämyksiä tai ei. Ja Heppuli selvästi kehittyi hommassa! Ei nyt vieläkään ihan kärppämäisesti siellä kentällä kirmaa, mutta pallo pysyy jo hyppysissä, joskus onnistuu harhautukset (ehkä vahingossa mutta anyway..) ja maalilla torjuu jo hienosti. Ja se mikä tärkeintä, pojilla on joukkuueena aivan uskomattoman hieno yhteishenki. Se on olennaisesti auttanut menetymään myös harjoituspeleissä sekä turnauksessa ikäistään vanhempiakin vastaan. Heppuli tykkää kyllä kovasti säbästä ja siitä intoutuneena vietti viime viikon samaisen seuran järjestämällä säbän päiväleirillä. Koko viime viikko armottomassa hellesäässä 7h päivässä sählyä ja muuta urheilua. Rohkeasti Heppuli meni mukaan, vaikkei siellä entuudestaan montaakaan tuttua ollut, eikä niitä parhaimpia ystäviä. Hieman ensimmäinen päivä jännitti ja etenkin sinne jääminen outoon seuraan toi hieman itkun tuherrustakin eron hetkellä, mutta hienosti se leiri siitä sitten lähti käyntiin ja pian ne ikävät unohtuivat kun päivissä oli paljon ohjelmaa.

Nyt tuli säbä-valmentajalta ilmoitus, että tätä poikien säbä-kerhoa ollaan siirtämässä sarjaan. Tarkoittaa treeniaikojen tuplaantumista viikottain, enemmän pelejä, kalliimmat maksut jne. Tämä on nyt harkinnan paikka mitä ensi talvena tehdään. Toisaalta hienoa harrastusta ei haluaisi poiskaan jättää, kun se selvästi on tuonut Heppulille myönteisiä elämyksiä. Mutta sitä Äitee jaksaa ihmetellä että jo näin pienillä touhusta aletaan tekemään niin totista. Eikö tässä iässä pitäisi pienten saada vielä tutustua eri lajeihin, että löytyisi se oma ja mieluinen? Miten sitä ehtii tutustua muihin lajeihin, jos yhtä lajia pitää sitoutua treenaamaa kaksi kertaa viikossa + viikonloppupelit ja siitä lystistä maksetaan 400e /v? Äitee mieluusti ottaisi Heppulille vaikka jonkun toisenkin harrastuksen, jos se viikkositoutuminen jäisi siihen yhteen kertaa viikossa per laji. Tälläkin paikkakunnalla on tarjolla hyvin aktiivista ja virkeää hiihtokoulua, karatea, taekwondoa jne. joita Heppuli riemumielin varmasti kokeilisi.

Taas on pohdinnan paikka.

Se mitä on ollut.

2011-06-11T20:00:00.000+03:00

Voiko reilu puolen vuoden tapahtumia tiivistää muutoin kuin seuraaviin sanoihin: Kiirettä, sairasteluita, ylitöitä, ylitöitä, ylitöitä, vauvahaaveita, vauvahaaveista toipumista, urakehityshaaveita, urakehityshaaveista toipumista, arkea, sählyreenejä, ai niin: vielä ylitöitä, stressiä, sairasteluita, korvien putkitusta, onnea, rakkautta ja halejakin. Arki on ajanut kiireellään Pilvelän porukan ylitse, täysin.

Mistä aloittaisi?

Heppuli. On kasvanut. Aivan järkyttävästi. Heppuli on jo iso eskarilainen, jonka looginen ajattelykyky ja kriittisyys peittoaa joskus Äiteenkin logiikan. Kasvun kiukkua mahtuu päiviin, mutta myös itsenäistymispyrkimyksiä, joita Äitee yrittää pitkin hampain tukea ja ymmärtää. Äitee ei haluaisi millään luovuttaa ja antaa ajan kulkea eteenpäin, mutta nyt ei enää Heppulin kanssa jutella "muumeja" vaan kaikki on "helmee", "sikasiistii". Puhutaan "skeiteistä" ja usein sellaista kieltä mitä Äitee ei ymmärrä. Henkisen kasvun lisäksi poika on kasvanut myös fyysisesti, rimpulasta poitsusta on kehittynyt vanttera, tuleva koululainen.

Myyrä. On hirvittävän reipas nuori miehen alku, jonka 4v synttäreitä vietettiin maaliskuussa. Usein reippaampi kuin veljensä, ei läheskään niin herkkä ympäristölleen ja muille vaikutuksille. Korvat vaivaavat edelleen ja korvalääkäreissä juostu entiseen malliin. Viimeisin putkitus oli toukokuun alussa, ei tunnu ikä vielä auttavan. Myyrä on pieni vanha mies, puhuu hirvittävän viisaita ja imee juttuja aikuilta. Ja osaa Siniristilippumme -laulun ulkoa :) 113cm ja 20kg oli mittaa 4v3kk neuvolassa.

Äitee. On hirvittävän väsynyt tällä hetkellä, fyysisesti ja henkisesti, kuin rekan alle jäänyt. Viimeisen puolen vuoden stressi iskee juuri nyt, kun on muutama minuutti vuorokaudessa enemmän aikaa, ja aikaa hengähtää. Kevät on ollut töiden kannalta kiireisintä aikaa koskaan ikinä, jotain aivan järkyttävää, josta ei olisi selvinnyt kuin minuutti kerrallaan eteenpäin menemällä. Töissä tuli vietettyä keväällä illat ja viikonloputkin, aivan hirvittävä tahti päällä. Ei ollut aikaa jäädä tuumailemaan tai viettää edes vapaa-aikaa. Valitettavasti niinä aikoina perhe tuli siinä sivussa, jotenkin ne arkiset kuviot luovittiin Iskän kanssa aina sen mukaan miten kumpikin pystyi joustamaan. Nyt loppukeväästä tuli Äiteen työkuvioihinkin yksi haaste eteen, johon Äitee tarttui ja haki auki olevaa paikkaa. Kävi läpi rankat rekryprosessit, mutta hävisi karvan verran paremmalleen. Se oli iso takapakki ja kesäloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Äiteen on mahdollista saada itselleen raportti hänen läpikäymistä soveltuvuusarvioinneista, mutta sen aika on myöhemmin, sitten kun asia ei enää ole niin pinnalla ja kirvele niin paljoa. Sitten voi ottaa itsensä arvioinnit haasteellisena luettavana ja itsekehittämisen aihiona, mutta vielä ei halua niitä lukea. Nyt vielä nuollaan haavoja ja kasaillaan itseä jatkamaan ja jaksamaan omassa työssään kesälomien jälkeenkin.

Iskä. On hänkin ollut kiireinen ja stressinen omasta työstään. Sitkeästi on kuitenkin jaksanut toisinaan niin takkuista arkea.

Vauvahaaveet. Oli muutamia kuukausia keväällä vallalla Pilvelässä konkreettisestikin ja tervetullut ajatus olikin, kunnes historia toisti itseään ja piti heittää ihmisenalulle hyvästit. Se ajoittui Äiteen töiden kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan, joten kaiken kiireen keskellä piti käsitellä tämä Iso Asia kliinisesti vain parin päivän sairaslomalla ja jatkaa eteenpäin. Se oli kuitenkin äärimmäisen iso menetys, kuten ne kaikki aiemmatkin, sillä Äitee ja Iskä olivat jo henkisesti valmistautuneet joukon vahvistumiseen. Pojille ei onneksi oltu vielä ehditty asiasta kertoa.

Siinä suurimmat viimeiseltä puolelta vuodelta. Paljon jäi sanomatta, mutta.

Äiteestä tuntuu hyvältä olla taas blogissa takaisin.

Ikävä takaisin

2011-06-11T19:08:00.000+03:00

Blogi on kuin piikki lihassa. Sinne on vuodatettu paljon elämän eri käänteitä, siitä ei pääse eroon, se on aina olemassa, ellei tuhoa kaikkea aikaan saatua. Sitä on ikävä, kun siellä ei käy, siitä tuntee huonoa omaatuntoa, jos sen jättää kokonaan rauhaan. Äitee ei halunnut blogille vielä laittaa pistettä viime syksynä, kun tuli tauko kirjoittamiseen. Blogin hyvästeleminen vaatisi tietyn henkisen prosessin läpikäymisen, sille pitäisi laittaa piste, jos jatkoaikeita ei olisi. Äitee ei ollut tähän vielä viime syksynä valmis, vaikka alkoi pahasti näyttämään siltä, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Silti ei ollut vielä aika hyvästellä vaan piti jättää optio paluuseen.

Lienekö siellä enää ketään lukijoitakaan. Osa virtuaalisista tuttavuuksista on jo siirtynyt tuttavuuksiksi Facebookissa, joten sitä kautta osa lukijoista on päässyt seuraamaan Myyrän ja Heppulin arkea viimeisen puolen vuoden ajalta. Vielä on harkinnassa, josko tämän blogin laittaisi salasanan taakse, ja ottaisi astetta privaatimman lähestymiskulman kirjoittamiseen, mutta tuumaillaan.

Meillä leivotaan, ihan muuten vaan

2010-09-23T14:26:00.000+03:00

Eilen tarhassa Myyrän vasu-keskustelussa todettiin, että Myyrä kovasti tykkää leipomisesta, kun teillä kotonakin leivotaan niin paljon. Äitee ja Iskä katsoivat toisiaan, että HÄH?? Myyrä on kuulemma vilpittömin silmin satuillut tarhassa, että kuinka heillä kotona hän aina leipoo usein äidin kanssa.

Öh, siitä viime kertaisesta "leipomisesta" taitaa olla jo kohta vuosi - se taisi olla joulupipareiden aikaan.

Onko tämä lapsen toiveajattelua vai mistä näitä juttuja oikein tulee? :D

Troppeja taas kehiin

2010-09-23T14:17:00.000+03:00

Viime ajat ovat olleet varsin rankkoja ja kaoottisia. Syysflunssa iski Pilveläänkin jo muutamia viikkoja sitten ja sitkeästi roikkuikin arjessa mukana, eikä meinannut hellittää. Viime viikkona asiat sitten saavuttivat lakipisteensä, kun Äitee suuntasi työmatkalle Ranskan Nantesiin ja Iskä jäi poikuleiden kanssa kotiin. Eihän se ole Pilvelän arkea eikä mikään, jos ei sille viikolle sattuisi kunnolla sairastumiset joka päässä. Molemmat pojat alkoivat kuumeilemaan ja yskimään. Iskä ei voinut olla koko viikkoa töistä pois, joten Mummo sinnikkäästi ajeli joka aamu seitsemäksi Pilvelään 50min matkan kotoansa, jotta pääsi poikuleita hoitamaan. Pojat olivatkin koko viikon tarhasta pois kuumeen sahaillessa edes takaisin.

Äiteen matka Ranskaan alkoi puolestaan katastrofaalisella tavalla viime viikon tiistaina. Yskää ja flunssanpoikasta oli jo lähtiessä, mutta sinnikkäästi vaan tavarat läjään ja kohti konferenssia. Jo lähdön kynnyksellä tuli ongelmia, kun matkanjärjestäjä olikin sössinyt matkaliput ja lopputuloksena oli, että Äitee kera kollegojen teki kuulemma Helsinki-Vantaan kentällä ennätysajan juostessaan kauimmaisesta lähtöselvityksestä terminaalin toisessa päässä olevalle portille, takaraivossaan vain virkailijan sanat siitä, ettei ole mitään takeita että koneeseen ehtisivät. Portilla sitten kysyttiinkin, että millä ihmeellä he oikein sinne saapuivat, kun ei kukaan toinen ole koskaan juossut niin lujaa lentoaseman läpi käsimatkatavaroiden kanssa :)

Tästä rypistyksestä johtuen Äitee ehti nauttimaan ranskalaisesta konfferenssihuumasta vain pari päivää kun kuumeilu iski. Oli jotain ankeaakin ankeaampaa maata kuumeessa ja kamalassa yskässä täysin ala-arvoisessa hotellihuoneessa, jossa ei ollut lainkaan mitään ilmanvaihtoa. Hotellin sisäseinätkin olivat karvaista lattiamattomateriaalia, vessa/suihkuhuone vesivahinkojen turmelema ja sisäilma haisi kostealla ja tunkkaiselle. Siellä tuli kyllä muutamaan kertaan Pilvelän miesväkeä ikävä, kun Äitee yritti kuumelääkkeillä saada iltapäiviksi kuumetta pois, että pystyisi edes muutamiin konfferenssin sessiohin raahautua.

Hotellihuoneen "ilmanvaihto"

Kuumeiselle ei oikein osterit ja valkoviini maistuneet linnan sisäpihalla.

Konffalla oli kyllä upeat puitteet jos olisi jaksanut niistä kunnolla nauttia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Äitee pääsi pois Ranskasta viime sunnuntaina ja kotiin potemaan. Maanantaina visiitti työterveyslääkärille antoi tuloksesti keuhkoputkentulehduksen / alkavan keuhkokuumeen. Äitee käytti maanantaina myös molemmat pojat lääkärissä ja korvatulehdusdiagnoosi molemmille. Myyrän kohdalta tämä on nyt toinen korvatulehdus tälle syksylle, joten oletettavissa on vielä uusi putkitusoperaation lähitulevaisuuteen. Äitee on nyt koko tämän viikon sairaslomalla ja toivon mukaan uutta virtaa täynnä ensi viikolla kun on Iskän vuoro olla reissussa viikko ja Äitee poikien kanssa keskenään.

ps. Matkanjärjestäjiltä tuli viestiä, että tarjoavat päivä Tukholmassa -risteilyn hyvityksenä hankalasta menomatkasta. Eli Äitee ja Iskä pääsee viettämään laatuaikaa Tukholmaa vielä loppusyksystä :)

Harrastuskalenteri taas täynnä

2010-09-08T22:00:00.000+03:00

No nyt sitten on alkanut taas harrastuskausi. Koska Myyrän korvalääkärireissut kuuluvat olennaisena osana Pilvelän porukan harrastuskalenteriin, on myös niiden aika taas käsillä. Syksyn ensimmäinen korvatulehdus (molemminpuolinen) diagnosoitu ja ensimmäinen antibioottikuuri jo voiton puolella. Johan sitä tervettä eloa kestikin sielä toukokuulta tänne syyskuun alkuun saakka.

Myyrä oli pari päivää kuumeessa ja sen jälkeen alkoi vasta varsinainen räkäisyys. Kuumeen jälkeen meni kyllä normaalisti tarhaan, ei se räkäisyys ole yleensä Myyrän vauhtia hidastanut. Hieman tosin uuden tarhan tarhatädit taisivat olla ihmeissään, kun ääni käheänä raakkuva Myyrä tuotiin tarhaan ihan kuin mitään ei olisikaan. Mutta sitähän se Myyrän elo on ollut jo kolme talvea - ääni käheänä, yskää kuin keuhkotautisella ja antibiootti on paras kaveri. Siihen on paras tottua eikä jäädä hämmästelemään :) Yöhulinoista Äitee ja Iskä sen korvatulehduksen taas bongasivat, kun viime talvelta tutut yöraivarit palasivat rikkomaan yötä. Nukkumaan menot sujuvat kyllä hienosti (vaikkakin yökkärin lisäksi pitää toisinaan virittää tiikeripanta päähän..), mutta öisin sitten alkaa aina se riekkuminen, kun tulehdukset vaivaa.

Heppulin harrastuskalenteria täyttää nyt salibandykokeilu. Hieman on vielä Äiteellä hampaankolossa siitä paikallisen suurseuran organisoimasta jalkapallokuviosta silloin alkukesästä, mutta pakkohan sitä on kokeilla uutta, jos poitsu haluaa. Eli nyt on toinen seura kyseessä ja uusi laji. Ja täytyy heti kättelyssä myöntää, että ensimmäisen kerran perusteella voi jo sanoa paikallisen sählytoiminnan olevan huomattavasti lapsi-, urheilu- ja lompakkoystävällisempää kuin se juniorijalkapalloilu. Salibandykerhon vetäjä on selvästikin pitänyt sählymailaa ennenkin kädessään, osasi loistavasti käsitellä laumaa energisia eskarilaispoikia ja upeasti keskittyi aina kuhunkin lapseen vuorollaan tsempaten ja kannustaen. Äiteellä jäi superhyvä mieli ekoista treeneistä ja Heppuli oli aivan myyty. Siellä se hiki päässä kirmasi tunnin verran mailan varressa suojalasit silmillään ja Äiteen mielestä osasi jo hienosti pitää huolta pallosta.

Jänis Vemmelsäären kamala kohtalo

2010-09-05T21:03:00.000+03:00

Heppuli on eskarin myötä selvästi alkanut kiinnostumaan yhä enempi myös kunnon satukirjoista, joissa tarinaa keskitytään kuuntelemaan niiden kuvien katsomisen sijaan. Toki vielä iltasatukirjan täytyy olla muutamilla kuvilla varusteltu, jotta Myyräkin jaksaa pitää mielenkiintoaan yllä. Tänään oli kuitenkin Heppulin vuoro valita iltasatukirja ja se valinnan tekeminen olikin melkoisen työn ja tuskan takana. Pitkään harkittiin Uppo-Nallea, mutta sitten Äitee keksi kaivaa kirjahyllyn yläosasta oman kirjansa Anni Swanin Jänis Vemmelsäären seikkailut. Se oli Äiteen yksi lempikirjoista, kun oli pieni ja Mummi on joskus 80-luvun loppupuolella ostanut siitä puhkiluetusta versiosta uudemman painoksen, joka siten edelleenkin on siis tallessa ja poikuleiden hyllyssä. Ei Äitee yksityiskohtia muista, mutta jännittäviä seikkailujahan ne Jänis Vemmelsäären, Kettu Repolaisen ja Susi Hukkasen tarinat olivat. Näine perusteineen iltasatukirjaksi valikoitui Jänis Vemmelsäären seikkailut. Googlesta löytynyt Nokian kirjaston kuvaus sanoo seuraavaa:

"Tarinat Jänis Vemmelsäären seikkailuista ovat kotoisin Yhdysvalloista. Ne ovat syntyneet Etelävaltioiden neekeriorjien keskuudessa, ja muuan Harris-niminen amerikkalainen on yhdistänyt eri tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi. Jänis Vemmelsääri, tarinoiden sankari, on yhtä ovela kuin eurooppalaisten tarinoiden Kettu Repolainen, mutta hyväsävyisempi."

Äiteen lempitarina oli ehdottomasti Tervapöpö, ensimmäisen tarina kyseisestä kirjasta ja siihen tänäänkin innolla tartuttiin. Siinä Kettu Repolainen rakentaa tervasta Tervapöpön, johon Jänis Vemmelsääri tarttuu tassuistaan kiinni ja Kettu Repolainen yrittää näin hyödyntää tilaisuuttaan ja saalistaan Jänis Vemmelsäären. Okei - mielenkiintoinen tarina kyllä, mutta tuntien vanhemman poikansa taipumuksen viedä kaikki näkemänsä ja kuulemansa seuraavan yön uniin, oli Äiteen hieman modifioitava lukemaansa tarinaa samalla kun tarina eteni. Äitee jätti lukematta kaikki ne raadolliset yksityiskohdat, joissa Kettu Repolainen tarjoaa Jänis Vemmelsäärelle vaihtoehtoisiksi tavoiksi teurastaa tämän. Äitee ei kertonut hirttämisen mahdollisuudesta, ei nylkemisestä eikä liioin hukuttamisesta. Tarina ehkä loppui hieman kirjoitettua varhemmin, mutta tällä ehkä vältytään ensi yön valvomiset.

Onhan se tietysti hieman kyseenalaista ja tylyä puuttua Swanin kerrontaa... Ja miksei nykylapset siedättäisi samanlaista tarinankerrontaa, kuin lapset 1900-luvun alussa? Eikä Äiteekään ole traumatisoitunut Jänis Vemmelsäären tarinoista, vaikkei hänelle taatusti kukaan suodattanut tarinasta pois nylkemisiä eikä hirttämisiä. Vaikka nuo vanhat tarinat ovatkin aika raadollisia niin kieli niissä on todella hienoa ja rikasta, eikä Äitee sen vuoksi haluaisi lakata niitä lukemasta kokonaan. Nähtäväksi jää miten Pilvelässä ensi yönä nukutaan..

Jopepope ja Käkäkäkä

2010-08-17T22:05:00.000+03:00

Myyrällä ei ole samanlaista mielikuvitusystävää ollut missään vaiheessa kuin Heppulilla oli aikoinaan Jasse, jos muistatte tapauksen. Myyrällä kuitenkin on kaksikin mielikuvitushahmoa, joita leikkii ja on saanut myös isoveljensä mukaan juoneen. On "Jopepope" ja "Käkäkäkä". Jopepope ja Käkäkä ovat usein melko rämäpäitä ja saattavat tehdä sellaisia asioita, jotka ovat Heppulilta ja Myyrältä kiellettyjä. Ehkä tämä on ihan hyväkin tapa projisoida kiellettyjä juttuja toimintaan, kuin että poitsut itse alkaisivat niitä testailemaan. Jopepopea ja Käkäkää ei tosin ole tarvinut vielä kutsua ruokapöytään, kuten Jassea aikoinaan.

Pilvelän kirjoituskoulu

2010-08-17T21:39:00.001+03:00

Heppuli on niin innoissaan eskaritouhuista, että vaatii iltaisin pidettäväksi "kirjoituskoulua". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Heppuli kirjoittaa sanoja Äiteen tekemistä malleista. Tykätyimpiä sanoja, joita on jo monet kerrat kirjoitettu on Särkänniemi, Linnanmäki, Lappi, Jäämeri, omat sukunimi, oma kadunnimi jne.

Mahtaako tämä innostus kestää kuinka kauan..? :)

Kuvia Lapin reissusta

2010-08-11T20:55:00.001+03:00

Jos ette ole vielä huomanneet niin Äitee laittoi Lapin reissun kuvia Flickriin ja sinne pääsee tuosta sivupalkista. Ja myös tästä.

Joko on joulu?

2010-08-11T11:17:00.002+03:00

Äitee asioi verkkopankissa ja pitelee kädessään avainlukukorttia. Myyrä tuumailee vieressä:

"Tutkikko sää siitä kortista millon on joulu?"

Hyvinhän se meni!

2010-08-09T22:21:00.003+03:00

Ensimmäinen tarhapäivä uudessa tarhassa oli suoranainen suksee! Myyrä reippaasti ojensi aamulla kätensä tervehtiäkseen uutta tarhatätiä. Jäi kiltisti tutustumaan uusiin leluihin ja kavereihin, kun Äitee meni vielä hyvästelemään Heppulia. Ja iltapäivällä kerrottiin kilpaa juttuja uudesta tarhasta - kivaa oli kuulemma ollut! Ja Äitee ei voinut aamulla uskoa todeksi, kuinka nopealla pysähdyksellä oli saanut pojat jätettyä ja jatkettua matkaa töihin, kun vertaa aiempia tarhakuskauksia.

Heppulille tuntui tärkein asia olevan se, että olivat päässeet jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien koulun ruokasaliin syömään ja saaneet kantaa ruokansa tarjottimille. Ja tarjottimen kantaminen kuulemma sujuu hienosti, kun ottaa tarpeeksi vähän ruokaa ensimmäisellä kerralla sinne kyytiin :)

Se mitä Äitee puolestaan odottaa mielenkiinnolla on se, miten huomenna ja jatkossakin naapurin penskat suhtautuvat Heppuliin, kun näkevät tätä siellä koulun ruokalassa. Naapurin muksuthan ovat jo toka- ja viidesluokkalaisia, niin näinköhän he mahtavat morjestaa tätä hieman pienempää leikkikaveriaan koulun ruokalassa myös silloin, kun omat luokkakaverit ovat paikalla :)

Ohi on

2010-08-08T21:53:00.000+03:00

Todellakin, huomenna se arki sitten alkaa muullakin perheellä. Äitee on ollut jo viikon verran töissä, huomenna alkaa tarhailut poikuleilla ja Iskällä työt. Myyrä ja Heppuli siirtyvät nyt uuteen tarhaan/eskariin, joka on tässä omalla kylällä. Äiteen ja Iskän arkeen se tuo melkoista helpotusta, kun poikien tarhaanjättö sujuu nyt huomattavasti ripeämmin kuin ennen. Nähtäväksi jää miten se jääminen sinne sujuu. Erityisesti Äitee jänskättää Myyrää, sillä tämä ei taida vielä oikein tajuta, ettei enää ole Heppulin kanssa samassa ryhmässä. Nyt kesän aikana veljesten yhdessäolo kun on tiivistynyt entisestään ja ovat kuin paita ja peppu. Tai kuten Mummi asian ilmaisee - kun pojat ovat erossa toisistaan, he ovat kuin toisistaan erotetut siamilaiset kaksoset.

Heppuli on puolestaan ottanut nyt jonkun itsenäistymispyrähdyksen kesän aikana. Tarkoittaa lähinnä lisää rajojen koettelua, uusien pelisääntöjen hakua, lisää karjumista ja huutoa Pilvelään. Ja monissa asioissa Heppulilla on pieni kapinamielinen perusnegatiivisuus havaittavissa. Vaikka ei olisi asioista välttämättä edes mitään vääntöä menossa, saattaa Heppuli karjua vastauksensa kiukkuisesti, jos häneltä jotain kysyy. Jostain lehdestä Äiteelle silmään tarttui juttua eskarilaisesta/koulunsa aloittavasta ja ne kuvaukset luonteen muuttumisesta sopivat kuin nyrkki silmään siihen, mitä nyt Heppulin kanssa elellään. Eikä ne Heppulin karjumiset ja "asenneongelmat" tuo kyllä vanhemissaankaan niitä parhaita puolia esille. Liian usein tulee huuton vastattua huudolla :(

Heppuli on alkanut yhä enemmän liikkumaan myös itsekseen naapurustossa. Siitä onkin sitten taas Äitee ja Iskä olleet uusien asioiden edessä, että miten se kulkeminen olisi jotenkin valvottua ja itsestään liikkuminen turvallista. Usein se matka sinne kaverille tai takaisin saattaa kestää ja saada sivujuonteita, joten reviiri selvästi laajenee ja rajoja haetaan - niin fyysisiä kuin henkisiäkin.

Niin se kesä ja loma sitten menivät. Aivan liian nopeasti. Palataan niihin kesälomakuviin sitten tuonnempana, kun on jo syksympi ja kiva muistella mennyttä lomaa.

Huonoja uutisia

2010-08-04T22:35:00.000+03:00

Myyrällä on tapana tulla tätä nykyä kertomaan juuri tapahtuneita huonoja uutisia. Poitsu lähestyy kohdettaan hitaasti, pää hieman kallellaan, kovin totinen ilme kasvoillaan ja aloittaa aina samoin sanoin: "Huonoja uutisia."

Tänään huonot uutiset tulivat iltapalapöydässä. Taas tuli ilmoitus, että "huonoja uutisia". Äitee jo rutiininomaisesti kysymään, että mitäs nyt tällä kertaa (ja pohti mielessään, että tuleeko taas tarinaa siitä kuinka roisto on ajanut auton mäsäksi, potkaissut jotain päähän tai muuta vauhdikasta). Myyrä jatkaa totisena, samalla osoittaen Lidlin mainoksesta kuvaa miehestä, joka esittelee myynnissä olevaa maaliruiskua ikäänkuin maalaten sillä edessään olevaa seinää:"Roisto on iskenyt seinän mäsäksi tolla työkalulla."

Ja taas huokaillaan yhdessä, että olipa huonoja uutisia.

Lomalle kohta lomps

2010-06-29T22:01:00.000+03:00

Huomenna se sitten alkaa... Äiteellä L-O-M-A!! Voitteko kuvitella, Äiteen elämän ihka ensimmäinen täysimittainen, palkallinen vuosiloma! Tähän saakka on kesälomien mittaa venytetty lomarahojen kustannukselle, nautittu palkattomina, ylitöinä tms. pätkätyöläisen arkea. Nyt ei tarvitse venyttää mistään suunnasta vaan saa nauttia täysimittaista ja täysillä ansaittua lomaa! Tämä on myöskin ensimmäinen kerta, kun lomaa edeltävä aika ei ole tuntunut yhtään siltä, että loma lähestyisi. Tiedättekö sellaista vähittäin hiljenevää kautta, kun alkaa jo olemaan kesäloman fiiliksiä ilmassa ja työmaalla rauhoittuu hommat. Äitee työmaalla ei ole rauhoittunut pätkääkään vaan väännetty on ja täysillä ihan loppuun saakka, päin vastoin on menty sitä katastrofaalisisempia fiiliksiä mitä lähemmäs lomaa on tultu. On jopa tullut kauhuajatuksia, että miten sitä voisi nyt JO jäädä lomalle, kun hommat on vielä ihan kesken. Ja myös samalla sitä ikäänkuin odottaa sitä elokuun alkupuolta, kun olisi tarkoitus palailla takaisin töihin, että saisi ne keskeneräiset asiat taas käynnistymään.

No, oli miten oli, loma alkaa huomisen työpäivän jälkeen ja sille ei mitään voi, onneksi :) Pojat ovat olleet lomatunnelmissa jo juhannuksesta lähtien, sillä heidän tarhauransa nykyisessä tarhassa loppui siihen. Kesälomien jälkeen sitten on siirtyminen oman kyläkoulun yhteydessä olevaan eskariin ja tarhaan. Kiitos menneen tarhan tarhatädeille, oli taas varsin haikeaa (ainakin Äiteelle!) jättää jäähyväisiä tarhalle, missä kaikki on sujunut hienosti ja pojista pidetty hyvää huolta.

Perjantaina on lomafiilis ylimillään, kun Pilvelän porukka hyppää yöjunaan autonsa kera ja suuntaa kohti Lappia!!! Tarkoitus on suunnata Saariselälle viikoksi, jossa on mökki vuokralla. Sieltä sitten päiväretkiä sinne minne huvittaa mennä. Eniten Äitee odottaa päivän tai kahden reissua Jäämerelle ja ihaniin pohjoisen merellisiin maisemiin. Jäämerestä niin elävästi tulee mieleen se aika gradun teossa, kun Äitee sai päähänsä ajatuksen, että olisi kiva muuttaa ulkosaaristoon :) Äitee tsekkaili jo kiinteistömarkkinoita "sillä silmällä" (okei, olis siihen graduunkin voinut keskittyä vähän enempi sillä hetkellä..), että Iskä ja Äitee pakkaa pienen maallisen omaisuutensa ja muuttaa ulkosaaristoon. Pari kivaa pikku tönöä jostain saarista sitä tuli jo bongattua, mutta onneksi järki voitti edes sen kerran. Blogin vakkarilukija Tytti varmasti hymyilee tässä kohden, kun hän on mitä ilmeisimmin myös kiinnostunut elämästä ulkosaaristossa ja kesälomareissuillansa pääsee sitä onneksi myös hieman tunnustelemaan :) Toivotaan Tytille hyvät reissut ja merentuoksua!! Ota paljon hienoja kuvia uudella kamerallasi!!

No, Pilvelän porukka on sitten seuraavan viikon Lapin luontoa ihmettelemässä ja toivottavasti pääsevät myös sinne Jäämerelle saakka. Pilvelästä onneksi huolehtii naapuriapu, ettei sen suhteen ole huolta :)

Keikaus pk-seudulle

2010-06-22T21:26:00.000+03:00

Heppulilla on ollut varsin tapahtumarikas alkukesä. Vaasan keikan lisäksi Heppuli pääsi pyörähtämään pk-seudulla ja se se vasta olikin vilkas reissu. Heppulin kummitustäti asuu Vantaalla, joten Äitee ja Heppuli otti kahdenkeskisen irtioton Pilvelän touhuista ja suuntasivat viime lauantaina heti aamusta autonnokan kohti Vantaata. Siellä miltei välittömästi matka jatkui paikallisjunalla Pasilaan, Pasilassa ratikalla Linnanmäelle ja Sealifeen. Linnanmäen laitteista tuli tällä reissulla kokeiltua vain maailmanpyörä joka tosin tuntui olevan aika hurjaa settiä Heppulille, sen verran korkealle se meni.

Lintsin jälkeen matka jatkui ratikalla Hakaniemeen, josta metrolla rautatieasemalle, josta lähijuna takaisin Vantaalle. Päivän tapahtumat olivat niin kovasti pienen miehen mielessä, että meinasi olla vaikeuksia rauhoittua nukkumaan. Sunnuntain kotimatkaan kuului vielä poikkeaminen Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentokoneita bongaamassa, joka sekin oli Heppulille varsin mieleinen käänne matkassa.

Äitee tykkäsi kovasti puuhata Heppulin kanssa kaksin juttuja. Samaa totesi kotiin Myyrän kanssa jäänyt Iskä, että kummasti se kaksin olo vaan lähentää. Oli jännä nähdä Heppulin reaktioita reissun aikana, kun oli toinen toistaan mukavampaa puuhaa ja uutta ihmelteltävää matkan varrella. Heppuli oli aika vaitonainen ja vakavan oloinen suurimman osan reissusta. Äitee ensin vähän ihmetteli, että miksi kaikki se hauskuus ja kivat jutut vetävät poitsun mielen niin totiseksi, kunnes tajusi sen olevan vain Heppulin tapa käsitellä uusia asioita - tarkkailla, tuumailla, ihmetellä itsekseen. Sellainenhan se tosiaan on, eikä riemusta kiljuen syöksy päin uusia juttuja, vaikka ehkä mieli toisaalta tekisikin.

Kummitustädin kanssa ratikassa

Sealife

Tatskan tekoa Lintsillä

Wau!

Kummitustäti & popparit

Metroa odotellessa

Lentsikkabongausta @ Hki-Vantaa

Ja kun kissat olivat poissa niin hiiret... eikun Myyrät hyppivät pöydillä...

Myyrä Iskän kanssa sotilashommissa..

Känkkäränkkä mussuttaa ipanoitaan

2010-06-14T21:17:00.000+03:00

Äitee on siitä joskus aiemminkin täällä kertonut, että Heppulille ja Myyrälle lauletaan aina unilaulut. Vaikka kuinka olisi aika kortilla ja jäisi myöhäisen kellonajan vuoksi iltasatu väliin, niin aina lauletaan. Se on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Heppuli ei taida olla mennyt nukkumaan ilman iltalauluja kuin ehkä pari kolme kertaa, kun on ollut jossain yökylässä. Eli 5,5 vuotta tässä on jo samoja lauluja pyöritelty poikuleiden kanssa - toki Iskä omalla ja Äitee omalla repertuaarillansa. Ja onhan se kiva rauhoittumishetki pojille, kun käskemättäkin malttavat kuunnella lauluja hiljaa ja siinä samalla kypsytellä unta. Iskä laulaa aina marssilauluja, Maamme-laulua, Turmiolan Tommia. Äitee puolestaan täti moonikaa, jossa pojat saavat vuorotellen keksiä mikä tällä heiluu. Piippolan vaarissa pojat saavat valita eläimet lauluun. Nykyään on tosin possujen ja kanojen tilalle tulleet robottihirvitykset, transformerit tms. joista Äiteellä onkin aina sitten keksimistä, että mitäs ne oikein sanovatkaan. Joskus nuo laulut tulevat niin automaattisesti, että Äitee miltein torkkuu itse laulujensa aikana ja sanoitukset saavat uusia muotoja. Pojat meinasivat tikahtua nauruun iltana eräänä, kun Äitee lauloi Känkkäränkkää ja laulussa känkkäränkkä mussuttaa rusinoitaa niin Äitee lauloi tämän mussuttavan ipanoitaan :)

Tänään Äitee vihdoin otti uusia lauluja repertuaariinsa, googletettuaan iltasella laulunsanoja ja printattua ne paperille. Pojat olivat aivan vaiti sängyissään, kun kuuntelivat tarkkavaisina lauluja.Hetkeä aiemmin oli Myyrältä ja Heppulilta kumpaiseltakin ajeltu hiukset pois. Heppulille taas täyskalju ja Myyrälle vedeltiin 4mm:n terällä. Se tosin oli Myyrän mielestä jo hieno kalju. Sängyssä Myyrä hiveli päälakeaan ja tuumaili mietteliäänä:

"Äiti, mun kalju menee sekasin ku mä nukun."

Hatuton raivomies

2010-06-10T21:50:00.000+03:00

Myyrä raivosi eilen jostain pienestä ja typerästä asiasta. Se sai jo megalomaaniset mittasuhteet ja raivo oli siinä vaiheessa, ettei siinä muu auta kuin antaa sen raivota pahimmat. Turhat lepertelyt tai rauhoittelut vain ruokkii raivoa entisestään. Myyrä kiemurteli siinä sitten tuskissaan pitkin lattioita huudellen solvauksia ja kaikkein pahimpia uhkauksia mitä tiesi: "MÄ RIKON TÄN AUTON!!! MÄ PAISKON OVIA!!!" Mutta kun mikään näistä hirvittävistä uhkailuista ei näyttänyt saavan minkäänlaista reaktiota aikaan Äiteessä eikä Iskässä, Myyrä kiristi otettaan ja huusi pahimmista pahimman kirouksen minkä pienillä ylikierroksilla käyvillä aivoillaan pystyi suinkin vain keksimään: "MÄ LÄHDEN ILMAN LIPPISTÄ ULOS!!!" huusi pieni poika naama punaisena ja kiukusta täristen. Äitee huusi, että hui kauhistus, mutta kai sun on sitten mentävä.. Myyrä lopetti hetkeksi kiljumisensa, kun ei kuullut/uskonut mitä Äitee oli vastannut.. Äitee toisti sanansa, että kai tämän on sitten mentävä ilman lippistä ulos, ja odotti puolestaan Myyrän reaktiota.

Myyrä totesi vaan että aijaa ja painui pihalle.

Että se siitä tilanteesta sillä erää.

Miltei nukkuukin trampalla

2010-06-10T21:42:00.000+03:00

On käsittämätöntä, miten hienosti Myyrä osasikaan pitää salaisuutta trampasta, vaikka juttelin monesti puhelimessa Heppulin kanssa tämän ollessa Vaasassa ja oli mukana hakemassa tätä juna-asemalta. Myyrä tyytyi automatkalla vain myhäilemään ulos ikkunasta tietäväisen näköisenä.

Heppulin ja Mummin matka oli mennyt hienosti. Tosin kulinaristiselta kannalta katsottuna Vaasan makuelämystarjonnasta oli päässyt kokeiluun vain Hesburgerin kanafileet hotellin aamiaisen lisäksi. Olivat kyllä totisesti nauttineet olostaan ja elelleet herroiksi, vaahtokylpyineen kaikkineen. Heppuli oli kuulemma ollut varsinainen herrasmies hienoine käytöstapoineen. Mummi oli mm. kehottanut häntä tervehtimään hotellin aamiaisella siellä työskentelevää henkilökuntaa, niin Heppuli oli ymmärtänyt asian niin, että kaikkia pitää tervehtiä. Siellä hän oli sitten kuin Kaarle Kustaa konsanaan kiertänyt aamiassalin pöytiä toivotellen hotellivieraille hyviä huomenia ja samalla tarkastaen, että mitä kukin heistä aamiaiseksi nauttii.

Oli myös lähestynyt Vaasan torilla hengailevaa skeittilautateinistöä tarkoituksenaan saada lainaan testiajolle yhtä skeittilautaa. Heppuli oli kohteliaasti tunkenut keskelle skedejengiä, esittänyt ystävällisen pyynnön eräälle lökäpöksylle, josko tämä voisi lainata skedeään tälle hetkeksi, jotta voisi kokeilla. Vaasassa ei joko ymmärretä suomea tai sitten oli vain tympeää teinistöä, sillä eivät olleet reagoineet Heppulin pyyntöön mitenkään muutoin kuin kääntämällä selkänsä tälle :)

Eniten Heppuli ehkä tykkäsi koko reissunsa aikana junalla matkustamisesta. Oli ottanut myös ahkerasti kuvia, joita Äitee siirtelee tänne näytille pikapuoliin. Parasta junamatkailun ohella taisi myös olla tuliaisten ostaminen - niitä nimittäin riitti yksi iso kassillinen. Heppuli oli ostanut Myyryläiselle oikein lelukaupasta pari lahjapaperiin käärittyä pakettia, olivat jotain työkoneita. Äitee ja Iskä saivat omilla etukirjaimillaan varustetut Herra Hakkarainen kahvimukit ja oli Heppuli ostanut itselleenkin leluja tuliaisiksi, toki kuulemma itselleenkin pitää muistaa ostaa.

Kun sitten junalta kotiuduttiin ja auto kaarsi Pilvelän pihaan, Heppuli meinasi silmät tiputtaa päästään trampan nähdessään. Painoi poloinen vain käden suunsa eteen, oli hetken aivan mykkänä kunnes sai soperrettua, että "Tramppa! Kiitos!". Ja saman tien oli painumassa autosta trampalle pomppimaan. Siellä se onkin nyt viihtynyt miltein kaiken kotona vietetyn aikansa sitten Vaasan jälkeen. Ja Äiteelle ja Iskälle tulikin melkoisena yllätyksenä kuinka taitava trampalla pomppija Heppuli onkaan - sujuu jo peppu-, polvi- ja mahaplätsit kuin vanhalta tekijältä. Tänään oli treenauksessa volttien tekeminen. Mahtavuutta!

Tramp tramp

2010-06-05T23:12:00.001+03:00

Kyllä oli pojalla sukat sekaisin aamuvarhaisella rautatieasemalla, kun se siinä notkui hermostuneena uutukaisen vetolaukkunsa kanssa odotellen junaa, joka veisi hänet Vaasaan. Ja junassakin paikat vielä sattuivat olemaan kaksikerroksisen vaunun yläkertaan, joten oli siinä tärisemistäkin. Muutamat puhelut on jo päivän aikana tullut Vaasan suunnalta ja parit kuvaviestit Mummilta - milloin Heppuli poseeraa jonkun patsaan edustalla, milloin irivistelee kuplien keskellä vaahtokylvyssä hotellihuoneen ammeessa. Mummi oli nimittäin varmistanut, että hotellihuoneessa on amme ja oli ostanut Heppulille uuden kylpyvaahdon mukaan.

Myyräkin on nauttinut täysin siemauksin rauhallisesta olosta Äiteen ja Iskän kanssa. Asemalla jäähyväiset isoveikan kanssa olivat hellät - pojat halasivat ja pusuttivat toisiaan ja muistuttelivat toisiaan huomisesta jälleennäkemisestä. Sieltä asemalta sitten Myyrä, Äitee ja Iskä singahtivat Tammelan torille aamukaffelle ja mansikkaviinereille, sieltä Kangasalle kirppiksen kautta kohti Mummolaa. Kirppikseltä Myyrä löysi hienon punaisen traktorin itselleen, joka sitten piti lunastaa. Mummolan lounaan jälkeen oli vuorossa trampan haku kaupasta. Tästä Äitee ja Iskä olivat puhuneet jo pidemmän aikaa, että oma tramppa olisi hyvä olla, että siellä sitten muksut pomppisivat valvotusti ja Pilvelän säännöillä. Naapurin trampalla se meno kun on mitä on ja siellä pienet jää helposti isompien jalkoihin.

Tramppa tuli haettua ja siinä se ilta meni sitten sitä kasaillessa. Myyrä malttoi uskomattoman kärsivällisesti odottaa sen pystytystä, kun tiesi, että pääsisi sinne heti ensimmäisenä pomppimaan. Ja lystiähän se sitten olikin. Siellä Myyrä treenasi vielä ennen nukkumaanmenoa "peppuplätsejä" ja muita hienoja pomppuja.

Parhautta tässä koko kuviossa on se, ettei Heppulilla ole aavistustakaan siitä, että kotipihassa on jättitramppa odottamassa, kun hän palaa kotiin. Mahtaa siinä taas sukat pyöriä jaloissa toistamiseen, kun sen näkee..

Ja he sitten lähtevät Vaasaan

2010-05-31T18:06:00.000+03:00

Onko Äitee muistanut kertoa Heppuli ja Mummin matkasuunnitelmista Vaasaan? Ei vissiin.

Kertana eräänä kun Pilvelän porukka ajeli sunnuntaina käymään Mummilla, sattui samaan aikaan läheisellä junaradalla menemään juna ohitse. Heppuli uteli heti, että minne se juna on menossa. Se oli menossa Vaasaan se. Eipä se Heppuli siitä muuta kimmoketta tarvinnut, kun alkoi heti mainostamaan Mummille, että haluaa lähteä tämän kanssa junalla Vaasaan ja olla siellä hotellissa yötä. Eikä Mummi tarvinnut kummoista kimmoketta, kun oli jo seuraavana arkipäivänä varannut heille sieltä hotellihuoneen.

Nyt on sitten säästöpossuun kerätty Mummin luona rahaa ja Heppulin toiveissa olisi, että niin kauan siellä hotellissa viihtyisivät, kun rahat riittäisi. Ajatuskulku sinänsä huolettaa Äiteetä, joka kuuli Heppulin toteavan, että rahat riittäisivät kuulemma seuraavaan talveen, mutta toisaalta Äitee on tyytyväinen, että Heppuli tajuaa sen, että lysti yleensä loppuu siinä vaiheessa kun rahat loppuu. Heppuli on hiffannut, että tietyistä asioista pitää maksaa rahaa, eivätkä ne tule ilmaiseksi.

No, nyt on pieni Salam McQueen vetolaukku ostettuna ensi lauantain Vaasan matkaa varten ja moneen kertaan mallailtu, että mahtuisiko sinne Afrikan tähti tai muita pelejä mukaan.

Saas nähdä mitä siitäkin reissusta tulee. Mummi kun eksyy lähikaupassaankin, saati sitten sellaisessa suurkaupungissa kuin Vaasassa... Pitäisikö Heppulille laittaa joku (Äiteen)yhteystiedoilla varustettu ranneke reissuun mukaan??

Heilutussulkeiset

2010-05-31T17:59:00.000+03:00

Äitee ajeli poikuleiden kanssa tarhalta kotiin ja ohittivat erään perhepäivähoitajan tilukset, joissa on usein heppoja pihalla ja jossa on myös naapurin poitsu Aleksi hoidossa. Myyrä otti jo vilkutusasennon ja aloitti sen vispauksen hyvissä ajoin ennen kuin edes oltiin kohdalla. Talon kohdalla Myyrä heilutti jo ihan toden teolla ja Äitee ja Heppuli luulivat, että Myyrä heiluttaa Aleksille. Heppuli kysyikin ootkoihanidiootti -äänellänsä, että kenelle Myyrä oikein heiluttaa. Sen verran vauhdilla mentiin ohitse, että oli aika mahdotonta tarkkaan bongata mahdollisesti yhtä kaksivuotiasta sieltä pihapiitistä. Ja Myyrä vastasikin ootkoihanidiootti -äänellänsä:

"Emmä kellekkään heiluta, mä vaan harjottelen!!!"

Sanottuja

2010-05-28T23:17:00.003+03:00

Tässä muutamia (Äitee Facebook-statuspäivityksistä kopsattuja) viime aikaisia Heppulin ja Myyrän suusta tulleita:

Myyrä kolme vee kysyi Äiteeltä: “Äiti, onko mun aivot kasvaneet?”

Myyrä totesi, että sade tulee kummitusten vesipyssyistä.

Myyrätlä tuli tiukka kysymys heti aamun ratoksi: "Minne ortodoksien tie vie?". Perille, vastasti Äitee.

Myyrä viimeisinä sanoinaan ennen nukahtamista: "Äiti, sillon ku sä oli alkeellinen, söitkö sä vaan riisileipää?"

Myyrä tiedustelee: "Voiko aikuinen astua kengillä lapsen päälle?" On kuulemma itse joutunut Känkkäränkän tallomaksi. (Ja samaa mieltä lienee koko perhe, ollut jo pidemmän aikaa.)

Heppulin logiikkaa: jos on valittu jalkapallossa keskustan joukkueeseen niin sitten hän ilmi selvästi on keskushyökkääjä.

Tarhasta palautetta, että joku melkein-eskarilaisen uhmakausi kuulemma alkanut. Heppuli oli todennut tarhatädille: "Se on ihan sama mitä te hymynaamat sanotte, mä teen mitä mä haluan"

Heppulin pääsiäispohdintaa: "Äiti, ei kai ne kanat oikeesti muni suklaamunia?" Äitee vastaa, että ei rakas lapseni, ne tehdään tehtaassa. "Ai mitkä, ne kanatko?". Ja jatkokysymys: "Äiti, miten ne suklaamunat oikein laitetaan sinne kanan sisälle?"

Heppulilta tuli eras ilta tiukka kyssäri: "Äiti, jos tuli ja betoni taistelee, kumpi voittaa?"

Hoppuhan siinä tuli

2010-05-28T22:38:00.001+03:00

Kerrankin ollaan ajoissa lähdössä liikkeelle, tuumaili Äitee kun kello viritteli 17.35 ja kuudelta alkaisi tarhan kevätjuhla, jonne Pilvelän porukka oli tekemässä lähtöä. Saman tien soi puhelin ja kappas perkuletta, tarhanjohtaja se sieltä soittelemaan, että missäs Pilvelän jengi oikein kupeksii ja ovatko laisinkaan tuloillaan kemuihin, kun ne himskatin kevätjuhlat alkoivat jo puoli kuusi. Iskä oli vielä kalsareillaan ja Äitee alkaa lennättämään poikuleita jo autoa kohti. Onneksi he olivat jo pukeissa.

Tarhan piha oli tietty täynnä autoja, kun Mondeo kaarsi sinne miltei kahdella renkaalla. Myyräkin huomasi takapenkiltä, että nyt taitaa olla hitusen paljon jo kello ja totesi vain ykskantaan: "Voi vittu!"

Äiteen teki mieli sanoa, että sitä samaa.

Tarhatäti tuli jo eteisessä vastaan, että hopoti hop vaan poikuleille, että pääsisivät esittämään hyvin treenattuja ohjelmanumeroitaan. Olivat joutuneet muuttamaan esitysten järjestystä, jotta Myyrä ja Heppuli ehtisivät oleellisimpiin mukaan.

Yhdessä lauluesityksessä Myyrä sai toimittaa kanan virkaa, kun laulettiin tuttua renkutusta "Mummo kanasensa niitylle ajoi". Tosin treeneissä ei varmaan ollut tullut esille sitä seikkaa, että Myyrä saattaisi alkaa pelkäämään (ja kuten alkoikin!) sitä ketunnaamariin sonnustautunutta tarhakaveriaan. Puolet laulusta Myyrä notkuikin Äiteen jaloissa ja Äitee sai maanitella poitsua takaisin laumansa keskelle. Ja se taikajippo millä Äitee sai rohkaistua Myyrä-kanasen takaisin mukaan esitykseen, oli kehotus mennä murisemaan ketulle. Ja niinhän se menikin. Loikki kanasena suoraan kohti "kettua", oli siinä naamatusten ja alkoi murisemaan suoraan sydämestä.

Seuraavan kesän Beckham

2010-05-21T23:27:00.000+03:00

Heppuli joutui vaikean päätöksen eteen tämän kesän jalkapallouransa suhteen. Erinäisten tapahtumien kautta Äitee ja Iskä tulivat siihen tulokseen, että paikallisen jalkkisseuran junioritoiminnan hinnoittelussa on jotain pahasti pielessä, jos treeneissä käyminen maksaa miltei satkun verran kesäajalta ja rahallensa vastinetta saa seuraavanlaisesti:

pelipaidan kesäksi LAINAKSI !!
kaksi turnausta, joista ensimmäinen tuli niin nopeasti ettei joukkuetta saatu edes kunnolla vielä kasaan = ensimmäinen ainoa mahdollisuus pelata vierasta vastustajaa vastaan tulisi vasta sitten joskus syksyllä
joukkueenjohtajaksi jonkun pelaajan vanhempi. Ei siinä vielä mitään, mutta lisäksi joukkuetta ohjaisi/valmentaisi myös joku vapaaehtoinen pelaajan vanhempi. Mieluusti joku sellainen, joka olisi edes nähnyt nappulakengät ennen tämän toiminnan alkamista. Ja siitäkös se taistelu sitten alkoi kuka vanhemmista olisi siihen kykenevin.
pelikenttävuoroista syntyi taistelua ja lopulta vanhemmat hankkivat itse toisen treenivuoron, kun seura ei sitä pystynyt aluksi tarjoamaan
ns. valmentajan ollessa estynyt, treenejä edeltävinä päivinä käydään kymmenittäin sähköpostiviestin vaihtoja siitä kuka treenit vetää, kirjallisia ohjeistuksia ns. valmentajalta (eli erään pelajaan vanhemmalta) siitä miten sitä polttopalloa nyt mentiinkään tai jotain muuta leikkiä. APUohjaajia kyllä ilmoittautui, mutta kukaan ei halua kantaa päävastuuta polttopallon tms. vetämisestä tunnin ajan. Kele.
vakuutuksen, jonka osuus siitä sadasta eurosta on 4,5e!
ohjaajiksi lupautuville vahemmille muutamista luennoista koostuvan koulutuksen! (herää kysymys, että entäs sitten ne vanhemmat, jotka eivät ilmoittaudu ohjaajiksi, mutta haluaisivat silti saada rahoilleen jotain vastinetta..)
ohjaajille pidettävien koulutusten kalliiden ja hyvien luennoitsijoiden palkkiot!
seuran toimistotyöntekijän palkan

Unohtikohan Äitee jonkun olennaisen tuosta listasta? No ehkä sen vähäpätöisen seikan, että toiveena olisi, että 90 euron kesäkausimaksua vastaan lapsi saisi tunnin - kaksi liikuntaa viikossa, jonka ohjaajana toimisi asiaan KOULUTUKSEN SAANUT ja LASTEN LIIKUTTAMISTA osaava henkilö. Polttopalloa sitä voi pelata omassakin pihassa naapurin muksujen kanssa, eikä siitä riemusta tarvi miltei satasta maksaa. Ei Äitee halua maksaa sitä summaa siitä, että joutuu järjestämään arkensa siten, että kiirehtii kentälle kahdesti viikossa vetämään itse polttopalloa vieraille lapsille.

Ai niin, mutta eihän se kuulukaan hintaan... ja lienee kohtuutonta edes vaatia sellaista? Kele.

Tästä tuohtuneena, Äitee ja Iskä laittoivat Heppulin tosipaikan eteen, koska Heppuli olikin hieman ollut suruissaan siitä, ettei hänen tarhakaverinsa olivat muissa joukkueissa eikä hän tuntenut tästä ko joukkueesta ketään. Heppulille kerrottiin, että jalkkismaksu maksettaisiin mukisematta ja Heppuli saisi jatkaa harrastusta, jos TODELLA sitä haluaisi, eikä sitten vinkuisi aina treeneihin lähdettäessä, että tekisi mieluusti jotain muuta. Heppuli otti tämän tuumailun varsin vakavasti, ja tuli vuorokautta myöhemmin siihen lopputulokseen, että jalkkis voitaisiin unohtaa nyt tältä kesältä ja keskittyä muihin touhuihin. Kompensaatioksi Äitee selvitteli jo syksyn harrastusmahdollisuuksia valmiiksi, jotta olisi jotain mitä odottaa. Onneksi kesäaikaan tulee muutenkin liikuttua paljon, joten jalkkiksesta pois jäänti ei tunnu niin katkeralta kalkilta kenellekään.

Ja toinen heistä halusi tuleman kaljuksi

2010-05-21T23:03:00.000+03:00

Bööna kierroksessa

2010-05-21T21:53:00.000+03:00

Heppulilla on tyttöystävä. Juurikin näin. Neiti on se samainen, jonka Heppuli viime lokakuussa kutsui tarhasta synttäreilleen. Nyt se on mennyt jo varsin vakavaksi. Kävelevät kuulemma tarhassa käsikädessä ja ovat niin kylki kyljessä että.

Heppuli sai kutsun tytön 6v. synttäreille. Äitee osti lahjaksi Barbien. Ja voi että se olikin kuulemma mieluinen! Äitee ei oikein tiedä tuon ikäisten tyttöjen sielunmaailmasta, mutta barbiethan ovat kestosuosikkeja, ilmeisesti yhä edelleen. Ainakin olivat silloin 25v sitten, kun Äitee niillä leikki. No, ilmeisen mieluinen oli tämä lahja ja kuulemma aikoo sen ottaa tarhaan mukaan heti kun vain seuraava lelupäivä koittaa.

Valitettavaa on se, että pian koittaa pakkoero. Nuoret kyyhkyläiset aloittavat esikoulun ensi syksynä eri puolilla pitäjää. Millaisiakohan ovat eskarilaisen pojan sydänsurut... Voi mokomaa :(

Peliaika alkoi nyt!

2010-05-15T23:01:00.000+03:00

Heppulin kanssa on ollut melkoista vääntöä pelaamisesta, sekä pleikan että tietsikkapelien. Ne pelit mitä hän pelaa, ovat vielä vallan harmittomia - tietsikalla lähinnä netistä löytyviä Paavo Pesusientä jne lastenohjelmista tuttuja hahmoja pelimaailmaan sijoitettuna. Pleikkapeleissä nyt on viime aikoina käytössä ollut Shrek, Cars jne. Taitavasti Heppuli kyllä jo osaa käyttää hiirtä ja seikkailla pleikkapelien maailmassa, mutta itsehillinnässä olisi vielä petraamista. Peliaika on yleensä puolisen tuntia ja kun se on etukäteen sovittu (esim. kännykkä hälyttämässä) niin se pelin lopettaminen on huomattavasti helpompaa, kuin ilman etukäteisdiilejä.

Peliajan myöntämisessä täytyy kyllä Äiteellä ja Iskällä olla pelisilmää, sillä jos Heppuli on yhtään kärttyisen oloinen niin sen tietää jo etukäteen, että se pelisessio päätyy katastrofiin. Usein se itku sitten tuleekin, jos ei jotain kohtaa osaakaan eikä riitä maltti harjoitella ja kärsiä niitä pettymyksiä. Jos peli ei meinaa sujua niin säännöksi sitten otetaankin "itkusta poikki" eli Heppuli tietää itsekin, että vollaamisella ei voita mitään. Joskus valitettavasti tilanne päätyy siihen, että Heppuli roikkuu pleikkaohjaimissa ja karjuu hysteerisena, ettei halua lopettaa, hän ei osaa, hän haluaakin pelata tietsikkaa jne. Melkoisen voimakkaita episodeja on Heppulin kanssa teutaroitu viime aikoina tähän liittyen. Tästä johtuen, viime aikoina peliajan myöntäminen on ollut suhteellisen harvassa.

Toinen peleihin liittyvä kurjimuksen aihe on se, että ne tulevat Heppulille käsittämättömällä tavalla uniin. Taas on menossa joku herkkyyskausi, jota Heppulin kohdalla on ennenkin käyty läpi, jolloin uniin menevät ohjusten lailla kaikki telkkarista ja peleistä nähty, vaikka varsin viatonta olisikin. Heppuli saattaa nyyhkiä öisin tai jo nukahtamisvaiheessa, jotain sellaista mitä hän on mainoksessa nähny tai jossain lastenohjelmissa. Erityisen herkkänä hän on tulipaloihin liittyviin juttuihin. Pelkää ilmeisesti jossain syvällä sisimmissään, että itse/perhe joutuisi sellaisen kokemaan. Rohkeasti kyllä leikkii palomiesleikkejä ja lukee palomiesten puuhiin liittyviä juttuja, mutta jos tulipalo sellaisenaan tulee aiheena eteen niin se on takuuvarmasti sitten seuraavan yön unissa käsittelyssä.

Viime aikoina ei ole juuri mitään lastenelokuvia pystyttykään katsomaan juuri Heppulin herkistelyistä johtuen. Äitee on ahkerasti ostanut kivoja lastenleffoja alennuksista, mutta järjestäen jokainen on aiheuttanut itkun tuherrusta yöaikaan.

Äitee on usein kysellytkin Heppulilta, jos on ollut tilanne päällä, että onko hänestä vaikeaa olla iso poika ja kuulemma on.

Onnea on

2010-05-15T22:35:00.000+03:00

Nyt Äitee on täysin hiffannut pienten poikien kesäisen onnen ytimen - kintut kolhuilla, naama mudassa, paita pölyssä, koppiksia ja murkkuja tallottu avojaloin, jätskin jämät pyyhitty naamasta käsivarteen, lounas lennossa. Vuoroin kikatetaan, vuoroin karjutaan. Parhautta näemmä on kun pääsee ajamaan autotalliin polkupyörällä ympyrää, asfalttiruvetkaan ei haittaa.

Viime aikaisia

2010-05-13T13:25:00.000+03:00

Ei ole elämää ei

2010-05-12T20:07:00.000+03:00

Myyrä hyräilee jotain laulua autossa takapenkillä ja tivaa Äiteeltä, että eikö ollutkin hieno laulu. Äitee tarvii pienen brieffauksen, että mistäs nyt on kyse ja tiedustelee, mistä laulu kertoo. Myyrä vastaa yhtään empimättä:

"Siitä ku mulla ei oo elämää".

Ureaa

2010-05-11T17:52:00.000+03:00

Hmm.. pitänee jatkaa pissajutuilla. Aiheesta on yritetty poikuleillekin aika ajoin puhua. Tarhojen alkaessa viime kesän jälkeen oli melkoinen jännitysmomentti päällä, että muistaako pojat olla kuseskelematta tarhan pihalle, kun kotona sen kun lorottelivat oreganot ja muut orvokit aina läpeensä märäksi. Hyvin se tarhassa kyllä lähti sujumaan, housut pysyivät pihalla jalassa, mutta nyt alkaa olemaan taas elkeitä siihen suuntaan, että pitää alkaa kertaamaan missä on hyvä hoitaa ureansa ja missä ei. Eivät olleet ilmat paljoakaan lämmenneet, kun pojat hiffasivat, että alkaa taas olemaan saumaa ulkopissailuun. Harva se kerta Myyrä nilkutti lopputalvesta jo pihan poikki hakemaan Äiteetä tai Iskää avuksi, toppahaalarit nilkoissa ja letku esillä, kun ei saa enää romppeita niskaan pissareissun jälkeen.

Pojille on yritetty kerrata, että Pilvelässä voivat kyllä pissata pihalle, kunhan nyt eivät ihan keskelle nurmikkoa, mutta etenkin vieraissa ja kyläreissuilla olisi kohteliasta ensisijaisesti kysyä pääsyä vessaan tai sitten mennä jonnekin puun taakse, tai metsän reunaan tekemään huomaamattomasti asiansa.

No, poikien mielestä huomaamatonta pissaamista ilmeisesti on se, että molemmat seisovat keskellä pihatietä housut kintuissa, ja samalla rivissä morjestelevät nenän edestä ohikulkeville lenkkeilijöille.

Tarveratkaisuja

2010-05-11T16:01:00.000+03:00

Äitee sai Iskältä oheisia kuulumisia kotoa multimediaviestin muodossa:

"Meillä ei kuseskella nurkkiin"

"Tuleko oregano?"

2010-05-10T18:38:00.000+03:00

Pilvelään piti tekemän kasvimaa nyt tulevana kesänä. Se kyllä vaatisi aika lailla hommia, kun se kasvimaan paikka pitäisi raivata, pari isoa koivua vierestä kaataa jne.

Viittiskö sitä vai ei.
No ei.

Sitä on kaupan salaattia ja porkkanaa syöty 34 vuotta, joten eiköhän Äitee elimistö vielä pärjää yhden vuoden ilman luomuviljelyshärdelliä.

Äitee ei nyt jaksa innostua puutarhanhoidosta. Ruukkukukkaset on jees, niitä voi ostaa aina uusia edellisten kuoltua. Ja onhan Pilvelässä pihalla kasvamassa ainakin ne Myyrän viime kesänä paskomat oreganot. Ne taitaa olla monivuotisia, ainakin ne viime keväänäkin aivan omin avuin pukkasivat kukoistukseen(?), kunnes se Myyrä perkele meni tekemään tarpeensa niiden päälle. Tai no, olihan ne voimissaan sen episodin jälkeenkin, mutta vaan vähän vähemmällä hyötykäytöllä.

Heihei mitä kuuluu

2010-05-10T18:08:00.001+03:00

Pilvelään?
Ei ole muurahaisia läheskään niin paljoa kuin viime keväänä! Siihen toisaalta vaikuttaa se, että naapurin tontilla talo on melkein jo pystyssä. Hyvästi kelteilyt saunan jäähyllä, ellei halua esitellä vyötärönympärysmittaansa uusille naapureille. Kesällä ne vissiin siihen sitten muuttavat ja Äiteen&Iskän elo muuttuu varsin haasteelliseksi, kun pitää niistä jouluvaloista sitten taiteilla kalankuvia kahteen suuntaan. Uusilla naapureilla on vähän Myyrää nuorempi poika, menee Myyrän kanssa sitten joskus samalle luokalle. Se on kiva se.

Myyrälle?
Myyrän korvat taas vaivaa. Ja uhma. Ja yhdessä ne ovat perkeleellinen yhtälö. Helmikuussa ne alkoivat taas oireilemaan ja sen jälkeen onkin ollut useampia tulehduksia. Nyt sitten on viimeisimmästä tulehduksesta kontrolliaika keskiviikkona Markku-sedälle ja ukaasina tällä hetkellä onkin, että seuraavan tulehduksen jälkeen joutuu uudelleen putkitukseen. Enempiä ei enää vaivoja katsella. Myyrälle on anottu tarhapaikkaa lähitarhaan, eli siirtoa pois nykyisestä, mutta nyt sitten jännäillään, että saadaanko haluamamme.

Myyrä täytti kolme vuotta! Neuvolassa mitattuna 102cm ja 16 ja risat kg.

Heppuli?
On menettänyt hampaan jos toisenkin. Nyt ei raukkaparalla ole enää edessä ylhäällä eikä alhaalla lainkaan etuhampaita. Alahampaat lähtivät molemmat luonnollisin keinoin, joten luulisi, että sieltä kohta jo jotain tulisi tilalle. Nyt siinä edessä on vain pingispallon mentävä aukko.

Heppulilla on myös menossa varsin kriisilliset ajat. Tarhan vasu-keskustelussa tätä on puitu ja kotona Iskän kanssa, että nyt nuori mies yrittää pyristellä totisesti eroon siitä kiltin pojan roolistaan ja hakea rajoja. Olipa yksi päivä tarhassa kostanut kaverilleen kokemansa vääryyden (nyrkin iskun leukaperäänsä) mojovalla nyrkin iskulla takaisin. Mutta tosin useamman tunnin asiaa harkittuaa, eli ei sitten ollut mikään välitön reaktio. Lyömisen ja tönimisen lisäksi on viime aikoina paljon neuvottelutilanteita aiheuttanut pleikkarilla ja tietsikalla pelaaminen jne peruskuviot, jotka vaativat sääntöjen asettamista ja noudattamista.

Heppulin jalkapalloura on taas alkanut. Nyt on sitten oikeassa joukkueessa, Santoksessa, ja treenit on pari kertaa viikossa. Nyt vielä mennään yhdellä kenttävuorolla, mutta kunhan Santos saa lähiaikoina toisenkin kenttävuoron niin sitten on pikku-Beckhameilla sutinaa. Pari turnausta olisi kesällä tiedossa ja vanhemmille kentän laidalla seisoskelua tunti tolkulla.

ps. Heppuli on myös saanut eskaripaikan lähikoulusta/tarhasta, siitä samaisesta mihin Myyrää myös yritetään.

Iskä?
On töissään käynyt läpi parit YT:t mutta toistaiseksi on vielä työpaikka. Ei Iskälle varmaan tässä kevään aikana muuta tavallisuudesta poikkeavaa ole tapahtunut. Normaalia kiirettä töissä, yhdistystoimintaa ja sitten peruskuvioita vapaaehtoisissa maanpuolustushommissa. Ai niin, Iskä ja Äitee oli aikuisten reissulla Tallinnassa, aivan kaksistaan!

Äitee?
No se joululomilla jo alkanut "pikkuköhä" meni sitten sellaisiin mittasuhteisiin, että sitä jatkui muutaman kuukauden. Ääni tosin palautui mutta yskä jatkui ja teki samalla kylkiluuhunkin murtuman. Se oli kyllä kivuliasta aikaa se. Keuhkoröntgenit, laajat verenkuvat ja muutamat muut labrat eivät tuoneet valaistusta asiaan. Yskä jatkui aikansa ja näemmä on jo helpottanut.

Töitä. Äitee on tehnyt aivan liikaa töitä viime aikoina - viikonloppuisin töitä, arkipäivinä 10-12 tunnin päiviä jne. Ja alkoi olemaan jo aika puhkinainen olo, nyt onneksi tahti jo helpottanut. Sitä se maaliskuun loppu - huhtikuu milteinpä kokonaisuudessaan oli.

Nyt sitten koko perhe odottaa kesälomia! Heinäkuussa olisi tarkoitus suunnistaa Lappiin yhdeksi viikoksi mökkeilemään, muita ihmeempiä suunnitelmia ei ole.

Pumpum sää kuolit

2010-05-10T17:40:00.000+03:00

Terveiset Porista! On se nyt jumankauta kumma, kun ei hotellihuoneisiin saada langatonta verkkoa tahi sitten edes sen verran pitkään verkkopiuhaa, että voisi surffailla/blogata/hoitaa työmeilejään sängystä käsin. Pitää ryhdikkäästi kenottaa kirjoituspöydän ääressä.

Äitee ei liiemmin diggaa Porista. Siellä asuvista sukulaisista kylläkin ja Pori-jazzeista, mutta muuten kaupunki on ankea ja ahdistava. Jopa hotellin hissiin oli saatu luotua sellainen neuvostohenkinen tunnelma, vaikka ihan ykköstason hotsku onkin kyseessä. Onneksi keskiviikkona pääsee kotiin.

Pojille Äitee kävi juuri äsken ostamassa heidän elonsa ensimmäiset leikkipyssyt (okei, vesipyssyjä ei lasketa).
Ne pyssykät tuntuivat turhankin järeiltä jopa aikuiseen käteen, mutta kai Äiteen on nyt myönnyttävä luonnon lakiin, että pieniä poikia kiinnostaa pyssykkä- ja pollarileikit. Nallipyssyjä Äitee ei suostunut ostamaan, vaikka ei kai ne yhtään sen pahempia olisi, kuin tuommoiset perusleikkipyssyt, joista kuuluu kans ääni. Äitee vielä tuumailee, että pitäisikö pyssyleikkeihin asettaa jotain ohjeistusta/rajoituksia vaiko antaako mennä vaan "mäammunsultaaivotmössöksisäkuolettuhatmiljoonaaäärentöntäkertaa" -meiningillä. Sillain ne poikulit toisaalta ovat jo niillä mielikuvituspyssyköillä leikkineet tähänkin saakka..

Ja Heppulille löytyi uudet nappulakengät jalkkikseen, kun edellisiin pitää sn räpylät tunkea sisään jo voimakeinoin. Ei Beckhamkaan sellaiseen suostuisi.

Ei tullut näppylöitä ei, mutta kaikkea muuta kylläkin

2010-05-09T22:01:00.000+03:00

Back to business. Ei ole kokenut tämä blogi vielä hylkäyskohtaloa, vaikka moni jo niin on luullut. Ehkä Facebook on osittain korvannut (valitettavasti) bloggausta, kun ne kuulumiset tulee sinne kuitenkin tiiviissä muodossa laitettua.

Tämä siis vain ilmoitusluonteisena asiana, että Pilvelän kuulumiset tulee parin päivän sisällä. Äitee hengailee puolet ensi viikosta työreissussa, joten hotellissa on hyvää aikaa päivittää teidät taas ajan hermolle (jos täällä enää ketään on..). Hermoja on ainakin Pilvelässä koeteltu pitkin kevättä lähinnä kiireen merkeissä. Argh.

Näppylöitä odotellen

2010-02-02T21:04:00.001+02:00

Tarhassa on liikkeellä vesirokkoa. Myyrä ei sitä vielä ole sairastanut. Heppulillahan se oli juuri siinä Myyrän syntymän tienoilla, about 2,5veenä. Nähtäväksi jää tarttuuko tällä kierroksella Myyrään. Jos ei niin sitten on kyllä harkinnassa myös vesirokkorokote.

Äiteen tautisuus on myös jatkunut, sieltä joulusta alkanutta edelleen. Yhdestä antibioottikuurista ei ollut juuri muuta apua, kuin että palautti kadonneen äänen. Nyt sitten on ventolinen ohella käytössä kortisoni-inhalaattori, joskos sillä saisi keuhkot kuntoon. Tästä syystä on aiemmin mainitun kuntoilun aloitus ollut tosi rauhallista, millekään kovasykkeisille ryhmätunneille ei Äiteen köhimisellä ole ollut asiaa. Huomenna on aamu seitsemältä oman ohjaajan kanssa kuntosalitapaaminen ja Äitee saa vihdoin kuntosaliohjelman hyppysiinsä.

Myyrän kanssa käytiin myös korvakontrollissa Markku-sedällä. Korvat eivät vuodat, vaikka Myyrä onkin ollut aika räkäinen ja köhäinen. Heppuli puolestaan pitää viedä taas pikapuoliin jonnekin lekurille. Hänelläkin edelleen kova yskä, joka tuntuu uuvuttavan poitsua aika lailla. Ei sitä viime käynnillä saatua kolmiollista yskänlääkettäkään viitsi kovin pitkään yhtäjaksoisesti poitsuraukalle syöttää.

Naama lasissa

2010-02-02T20:54:00.000+02:00

No kylläpä tuli tänään taas voittajafiilikset iltapäivällä Äiteelle, kun oli hakenut pojjaat tarhasta. Äiteen ajatuksena oli piipahtaa pikaisesti läheisessä ruokakaupassa hakemassa muutamat puuttuvat artikkelit ja poikuleiden oli tarkoitus odottaa sen aikaa autossa. Kovin kauaa tätä ei olla vielä harrastettu, että pojat jäisivät keskenään autoon odottamaan, mutta muutamia kertoja on jo kokeiltu, kun on ollut tiedossa, että on vain lyhyt piipahdus kauppaan tms. Lastenmusiikki soimaan, nyt pojille Äiteen eväsbanskut käteen syömisiksi ja ovet lukkoon -> pika-askellusta kauppaan. Hyvin näyttävät pärjäävän.

Kun Äitee tulee kaupasta, on Heppulin puolen takaikkuna aivan huurussa. Ikkunalasia vasten oli painautuneena Heppulin punakka ja itkusta turvonnut naama. Äitee ihan säikähti, että mitä hemmettiä siellä autossa nyt on tapahtunut. Oven avattuaan Heppulin huuto lakkasi, Myyrä nyyhkytti omalta paikaltaan ja olivat kovin murheissaan. Äitee oli kovin ihmeissään, että mitä ihmettä oikein on meneillään. Heppuli nyyhkytyksen lomassa sopersi, että oli tullut Äiteetä kuulemma ikävä. Sitten hetken päästä selitys vaihtui siihen, että hän ei olisi enää halunnut kuunnella lastenmusiikkia. Myyrä oli aloittanut ulvomisen pelkästä myötätunnosta. Mitään järjellistä selitystä ei tullut.

Iltapalalla Heppuli alkoi taas tuijotella murokulhoaan vettynein silmin. Alahuuli alkoi väpättämään ja Äitee taas kyselemään, että mikä nyt taas mättää, että vieläkö se auto episodi harmitti ja että mikä siinä oli ollut kaikkein kurjinta. Äitee ajoi takaa nyt sitä, että oliko Heppuli kenties pelästynyt sitä heidän yksin jääntiään vai mitä. Äitee myös teki Heppulille selväksi, että Äiteelläkin oli paha mieli tapahtuneesta, etenkin kun ei tiedä tarkalleen, miksi Heppulille oli tullut niin surku.

Sitten Äitee muisti kysyä olennaisen asian. Oliko päivällä tarhassa sattunut jotain joka harmitti? Ja kuulemma oli. Sehän se selitys sitten kaikkeen oli! Tarhatäti oli Äiteelle kyllä ohimennen maininnut iltapäivällä, että pojilla on hieman rajut leikit pihalla, kun taklailevat ja painivat lumessa. Heppuli kertoi sitten saaneensa tarhakaverinsa nyrkistä nenään - luultavasti kuitenkin aivan tahattomasti leikin lomassa. Ja se pisti harmittamaan. Ja se oli harmittanut silloin autossakin, kun ei ollut Äiteelle saanut harmitustansa vielä purettua.

Se asia saatiin sitten puhumalla selväksi ja illalla vielä iltapusujen yhteydessä Äitee varmisti, että onhan harmitus nyt lähtenyt. Kuulemma kaikki on taas hyvin.

Tuleva palomies

2010-01-31T14:19:00.000+02:00

Heppuli syö kiposta jäätelöä ja tuumailee sen sulamista:

"Tulipalossa ei kannata oikeen syödä jäätelöö, kun se sulaa niin nopsaan. Tai sit pitää muista syödä se kiposta ni sitä voi kantaa mukanaki."

Kohti terveellisempää eloa (tai ainakin rahat vievää)

2010-01-23T22:54:00.002+02:00

Siitä se sitten lähti. Jäsenyys paikalliselle kuntoklubille on nyt avattu sekä Äiteen että Iskän osalta. Ajatus kuntoilusta kuulostaa niiiiiiin mukavalta kesälomilta päälle jääneen kehnosti syömisen ja alkoholipitoisista juomista nauttimisen vastapainoksi, että ihan oikein jäseniksi!! On ohjattua ryhmätuntia jos jonkinmoista, on omaohjaaja käytettäväksi, on lapsiparkkia, lapsille omia tunteja jne. Ajatus kyllä hieno, toivokaamme kaikki, että ottaa nyt tuulta purjeisiin, eikä jää vaan kalliiksi riesaksi. Joku ehkä rohkenee kysyä, että millä ajalla siellä hienolla klubilla nyt notkutaan, kun tähänkin asti on ollut vaikeuksia sovittaa arkea ja työelämää. Mutta eiköhän tämä ole järjestelykysymys, kun oikein haluaa *vakuuttelee Äitee itselleen*

Nyt jos koskaan on aika pitää huolta itsestä, muuten pian systeemi nimeltä Kroppa tekee ilkeät ja pettää. Nyt kun ei kaikki energia, aika ja raha mene Myyrän sairasteluihin, niin on aika olla hivenen viime talvea itsekkäämpi. Eikä se rahallisesti nyt ole kuukausittain muutamaa bisselaatikkoa, punkkutonkkaa ja paria perheen rullakebabateriaa suurempi sijoitus. Pitänee sitten vaan jättää nuo edellä mainitut houkutukset hankkimatta, mutta se jos mikä tulee kyllä olemaan tiukkaa!

Heppuli ei jatka liikkarissa. Vaikka se mukavaa olikin ja idea aivan loistava, mutta tämän paikkakunnan toteutus ontui. Ohjaaja ei ollut oikein sinut sen hommansa kanssa ja se ei vaan toiminut. Tiedotus ei kulkenut, ohjaus oli mitä oli, joten jätettiin se sitten pois Heppulin viikoagendasta. Uimakoulussa tuo nuori janisievisenalku on käynyt nyt tammikuussa joka lauantai- ja sunnuntaiaamu (perkeleelliset ajankohdat kyllä aina valitaan lasten uintiharrastukselle.. ), ja siitä on kovasti myös tykännyt. Sääli, ettei Äitee tajunnut ilmoittautumisen yhteydessä ilmoittaa Heppulia myös alkeiskurssin lisäksi jatkokurssille, sillä toteutukset näyttäisivät olevan näppärästi peräjälkeen. No mutta, sen verran sutjakasti tuo vesipeto jo pulikoi, että eiköhän viimeistään ensi kesänä opi uimaan. Myös viime kesänä ollut jalkapallokoulu puhuttaa Heppulia edelleen. Harmi, ettei v.2004 ikäluokalle näytä nyt olevan ko. seurassa mitään toimintaan, ovat vuoden liian isoja jalkkiskouluun, mutta vuoden liian nuoria ensimmäiseen varsinaiseen joukkueeseen. Äitee lähettikin tänään sähköpostia junnujen valmentajalle, että yrittäisi nyt keksiä jotain näille nollanelosillekin, kun on aika epistä, että he sillain väliin putoavat.

Kesää ja mahdollista jalkkista odotellessa Heppuli saa tyytyä klubijäsenen lapsen rooliin ja ängetä itsensä sisäpiiriin lasten touhutunneille. Myyräkin olisi kiva sinne tuupata, mutta kun on semmoinen perstakiainen, niin Äitee ei näe edes sitä todennäköisenä, että jäisi lapsiparkkiin suosiolla.

Protestimopoilua

2010-01-19T21:52:00.000+02:00

Äitee ja Heppuli saapuivat lauantaina kaupoilta kotiin ja Äitee havainnoi Myyrän punaisen muovimopon nököttävän keskellä pihaa yksinäisenä autotallin ovien edessä.

Taustaa: Äitee ja Heppuli jäivät paikalliseen kauppakeskukseen vielä suksiostoksille, kun Iskä lähti etukäteen kotia kohti shoppailulle kärsimättömäksi käyneen Myyrän kanssa. Myyrä oli saanut sitten jo parkkipaikalla raivarin, ettei haluakaan vielä lähteä kaupasta kotiin. Raivoaminen jatkui kuulemma kotiin saakka.

Tapahtui todella: Myyrä ilmoitti kotiin päästyään mielenosoituksellisesti Iskälle, että hän sitten lähtee mopollansa yksin takaisin kauppakeskukseen (n. 7km päässä), pakkasi pienen raivomielensä punaisen plastomopon päälle ja lähti luisumaan Pilvelän pihamäkeä alas. Eihän se pienipyöräinen ja jäinen muovimopo siinä lumessa mihinkään rullannut, joten Myyrän protestimatka tyssäsi parin metrin päähän autotallin ovien eteen. Myyrä oli kuulemma todennut bensan loppuneen ja rauhoittui sitten ajatukseen, että taitaisi sittenkin olla parempi jäädä kotiin, kun ei sitä bensaakaan enää...

Sisäänkäyntikortti

2010-01-19T21:44:00.000+02:00

Heppuli löysi lattialta Äiteen käyntikortin ja kysyi mikä se on. Äitee selitti, että se on semmoinen Äiteen työhön liittyvä kortti, käyntikortti. Heppuli oli riemuissaan keksiessään itse tarkennuksen siihen mikä se kortti oikein onkaan:

"Ai käyntikortti. Semmonen sisäänkäyntikortti!"

Roistojen mukaan

2010-01-19T21:41:00.000+02:00

Aamulla seitsemän pintaan, kun Äitee oli jo tarhan lähistöllä poikulit kyydissä matkalla tarhalle, ohi ajoi vasenta kaistaa joku auto aikas haipakkaa vauhtia. Heppuli tuumasi tylysti:

"Toi auto ajaa äiti roistojen mukaan."

Äitee tajusi vasta parin sekunnin päästä, kun Heppuli täsmensi arvelevansa auton ajavan yli sallitun 80km/h, että Heppuli tarkoitti sen ajavan roistojen "tahtiin" eli ylinopeutta. Viksusti sanottu!

Kamalan kamalaa

2010-01-14T21:09:00.000+02:00

*kuiskaa* Voiko omasta lapsestaan sanoa, että se on toisinaan aika kamala?
Äitee ainakin sanoo Myyrän olleen kamalan kamala nyt viime viikkoina. Sen negatiivisempaa lasta ei ole taas näillä kulmilla pitkiin näkynyt. Kaikki on EI - mistään ei tykätä, mitään ei haluta, kaikki on aina väärin, epäreilua, tylsää, kiusaamista what ever. Myyrän mielestä kaikkia tavaroita saa heitellä, mitään ei koskaan voi laskea käsistään sinkoamatta sitä huoneen poikki. Kaikki mahdollinen sanomalehti tms materiaali on hänen mielestään tarkoitettu levitettäväksi lattioille, sitten tallottavaksi ryttyyn ja lopuksi leikattava pieneksi silpuksi, jos sattuu sakset saamaan käsiin. Ja silput tietysti aina jätetään lattioille. Koskaan hänen ei tarvitse osallistua lelujen keräämisiin, vaan hänellä on sitten oikeus saada hillitsemätön raivokohtaus, jos häntä yrittää pakottaa leluja keräämään.

Hänellä on omasta mielestään aina oikeus lyödä veljeään koska haluaa, alkaa painia tai raapia toinen naarmuille. Jos alkaa kiukuttamaan, niin toki vanhempiaan voi yrittää lyödä. Tai ainakin uhota paiskaavansa nyrkillään kaikki ikkunat mäsäksi tai jotain muuta kamalan hurjaa verbaalista rähinöintiä tehostettuna nyrkkien hutmimisella. Enää ei ole aina riittänyt edes eteisessä istuminen. Siellä rimpuillaan, heitellään tavaroita yms, mitä ei jäähyllä ole tarkoitus tehdä. Seuraava askel on ollut se, että Iskä on pari kertaa varoiteltuaan napannut jäähyllä raivoavan Myyrän kainaloonsa ja vienyt tämän pihalle jäähylle. Ei se ota kuin neljännesosa minuuttia, kun toinen rahoittuu siellä viileähkössä raikkaassa ilmastossa.

Erään kerran, kun Äitee istui turvallisen välimatkan päässä eteisen lattialla kiemurtelevasta karjulaisesta ja tasaisin väliajoin rauhallisella äänellä kysyi tältä, että haluaako tämä jo syliin rauhoittumaan, niin tuli väkisinkin Äiteen mieleen, että onko tällä paikkakunnalla jotain hottislinjaa Supernannylle tai vastaavalle.

Parasta tässä kaikessa on Myyrän arvaamattomuus. Se syttyy aivan sekunneissa, koskaan ei voi tietää milloin menee jokin bitti pienessä päässä vinoon ja katastrofi on taattu. Aivan puistatuksia tulee siitä ajatuksesta, että Heppuli oli vähän nuorempi silloin, kun Myyrä syntyi. Entä jos Heppuli olisi ollut luonteeltaan tuollainen?

Vahva tahtokausi nyt menossa, mutta koska helvetissä se rauhoittuu edes hieman?

Jo helpottaa

2010-01-14T20:54:00.000+02:00

Hei... Mikä tämä on? Etäisesti näyttää tutulta, ja Äitee erityisesti tykkää noista poikuleiden talvikuvista, joten käykin täällä aina pikaisesti vilkaisemassa, että täällähän se tosiaan on ja odottaa, että joku tekisi taas jotain.

Ensimmäistä kertaa monivuotisessa bloggauksessa Äitee on tuntenut ahdistusta blogia kohtaan. Tai sen suhteen, ettei ole jaksanut nyt innostua tai ollut energiaa tarttua toimeen. Moni bloggaaja varmasti tosin tunnistaa tämän jumituksen tunteen. Yleensä aina Äitee ajattelee arkea, tapahtumia, poikuleiden sanomisia blogin kautta - miten tämän ja tuon kirjoittaa blogiin. Valitettavan paljon on kuitenkin viime viikkoina jäänyt merkintöjän tekemättä, paljon poikuleiden ihmetyksiä ja sanomisia tallentamatta sekä kuulumisia kertomatta.

Facebookin kautta Pilvelän kansan eloa seuranneet tietävätkin, ettei viimeisiin viikkoihin ole juuri energiaa tai tapahtumia mahtunut. Äitee on ollut joulusta lähtien sairaana. Pari päivää tammikuun ensimmäisellä viikolla virallisesti sairaslomalla, sitten pari päivää yritti olla töissä, kun luuli tervehtyneensä, mutta sitten tuli takapakkia. Siitä tosin sai syyttää osin itseään ja ihanaisia työtovereitaan. Äitee oli nimittäin kutsunut heidät Pilvelään kylään jo useampi kuukausi sitten sovittuna päivänä, eikä halunnut sitä perua, joten puolikuntoisena sitten tuli keskittyä vieraita. Mutta se huvivero siitä sitten maksettiin, että ääni hävisi viime viikonloppuna täysin, taas uusi sairasloma ja antibioottikuuri ja puhekielto päälle. Tänään Äitee on nyt sitten ollut ensimmäistä päivää töissä ja vähän on hutera olo vielä päivän jälkeen. Ääni ei kulje vieläkään kunnolla, mutta selvästi jo parempaan päin. Se oli sitten joku kummallinen flunssatauti. Iskällähän oli taudin poikasta jouluna, joten sitäkö sitten. Keuhkot rikki, kurkku kuin tulessa, kumea riipivä yskä ja lopuksi äänen menetys. Ei kuumetta, eikä oikein muutakaan oiretta. Mitä lie ollut, mutta kamalan kurjaa se kuitenkin oli.

Ehkä tämä blogijumitus/ahdituskin tästä alkaa helpottamaan, kun saa toisen käden pikkuhiljaa vapautettua Ventolinesta ja takaisin näppäimistölle :)

Joulu on ohi, huh

2009-12-27T22:44:00.004+02:00

Joulua edeltävä aika meni niin kiireellä, ettei Äitee ehtinyt laittaa blogiin edes joulutervehdystä täällä kävijöille. Ja kiitos kaikille osapuolille tervehdyksistä ja muistamisista joulun aikaan. Lahjoja tuli yllin kyllin ja varsin mieluisia kaikki! Pilvelässä aattoiltaa oli viettämässä Mummi, Sari-täti ja Jeti-koira, serkkupojat Ilari ja Otto sekä Mummo ja Ukki. Poikulit malttoivat varsin hienosti odottaa koko pitkän aattopäivän pukin tuloa, vaikka se nyt vähän tuollaista notkumista se päivä olikin.

Kuuden pintaan se nuori opiskelijapoika sitten könysi Pilvelän mäkeä ylös Halpa Hallin -pukinvaatteet päällänsä. Äiteeseen se esitys ei oikein uponnut, mutta Heppuli ja Myyrä olivat intoa piukassa. Riensivät jopa ovelle pukkia vastaan ja ensimmäinen kysymys oli, että missä ne lahjat ovat :)

Heppuli ei ollut millään muotoa valmistautunut Joulupukin vierailuun, mitään laulua tms ei oltu harjoiteltu. Mutta kun Pukki yllättäen pyysikin poikuleilta laulua, mitäpä ei tuo kekseliäs nuori mies tekisi lahjojensa eteen. Olisi varmaan heittänyt hangessa volttia, jos Pukki olisi pyytänyt. Niinpä Heppuli lurautti pienen sikermän, kaikkien yllätykseksi, Joulupuu on rakennettu -laulusta pari säkeistöä :D Pukin läsnäollessa jaettiin vain osa lahjoista ja heti kun saatiin hänet ovesta pihalle, oli näky tämä:

Ehkä poikuleiden mieluisimmat lahjat olivat Star Wars valomiekat, jotka kumpainenkin sai. Samoin yhteiseksi lahjaksi saatu Gormittien saari sekä Play Station 2 pelikonsoli lukuisine peleineen. Nyt joulun jälkeiset päivät ovat menneet ihan lahjoilla leikkiessä, kotona löhöillessä ja nautiskellessa yhteisestä ajasta. Iskä sairasti flunssaa joulun ajan, nyt oli sitten Äiteen vuoro saada joku keuhkopöhö ja olo on nyt melko kurja :(

Talvi jo Pilvelässäkin

2009-12-27T22:04:00.000+02:00

Talvi on tullut Pilveläänkin. Maisema on muuttunut pimeästä ankeudesta ihanaksi valkeudeksi.

Pilvelässä joulunalusaika meni kuin siivillä. Äitee teki törkeän pitkää päivää töissä, kun hommia tuntui riittävän liiaksikin. Joulun tuloa ei ehditty oikeastaan ajattelemaan kuin vasta siinä vaiheessa, kun jouluviikko oli käsillä ja koko porukka jäi heti jouluviikon alkajaisiksi lomille. Ohessa sekalainen kavalkadi kuvia joulua edeltävältä ajalta. Äitee on vihdoin saanut järjesteltyä kuvat mäkissä helpommin löydettävästi albumeihin ja vuorovaikutus iphoton kanssa alkaa jotensakin pelittämään:

Tarhassa vietettiin tänä vuonna tonttupaja -tyyppistä joulujuhlaa. Ei mitään perinteisiä etukäteen valmisteltuja tonttuleikkejä, vaan tarha oli täynnä erilaisia toimintapisteitä, joita lapset kiersivät yhdessä vanhempiensa kanssa. Oli askartelupistettä, kirjeen kirjoittamista joulupukille jne. Muksut kyllä tykkäsivät, ja kyllä Äiteekin sitten loppujen lopuksi lämpeni, vaikka etukäteen olikin toivonut perinteistä, passiivisesti seurattuja tonttutansseja:

Patsastelua

2009-12-07T21:11:00.000+02:00

Heppuli näki telkkarissa patsaita ja ihmetteli asiaa Iskälle:

"Minkä takia jotku ihmiset joutuu patsaiks?!"

Joulupukkista

2009-12-07T21:09:00.000+02:00

Heppuli on kyseenalaistanut joulupukin. Nytkö se jo tapahtui? Eikä joulupukki ole itse asiassa kertaakaan edes vieraillut Heppulin ja Myyrän luona. Tämä joulu olisi ensimmäinen, kun pukki olisi tarkoitus organisoida visiitille. Ei tosin näillä täkäläisillä pukkipalveluiden taksoilla - 15min 70e 17-19 välisenä aikana. Aivan hanurista tuommoiset summat. Äitee mietti sillä samalla sekunnilla joulupukiksi ryhtymistä. Kyllähän sitä nyt vaikka kuudella kympillä jutustelisi kauhusta kankeille pilteille jotain jonnin joutavaa. Kiertäisi muutamat lähimaaston talot ja saisi kivat alennusmyyntirahat.

No, Heppuli kuitenkin eilen illalla aivan yhtäkkiä kysyi Äiteeltä, että onko joulupukki totta vaiko vaan satua. Äitee selitteli, että jotkut ihmiset ajattelee sen olevan totta, toiset pitävät sitä mukavana satuna, johon aina jouluisin palataan. Siihen Heppuli onneksi totesi hänen ja tarhakaverinsa jo päättäneen, että joulupukki on tosijuttu. Hyvä - Äitee pääsi tällä erää aika lyhyillä selityksillä. Saas nähdä miten ensi jouluna.

Suomi taas vuotta vanhempi

2009-12-07T21:00:00.001+02:00

Itsenäisyyspäivä Pilvelässä sujui aika leppoisissa merkeissä. Mitä nyt Iskällä yksi sotilasohimarssi ilman perhettä hurraamassa kadun varressa ja muulla porukalla yksi hukkareissu sinne kadun varteen hurraamaan sotilasasussaan marssivalle Iskälle, jota ei sitten näkynytkään. Eikä näkynyt muitakaan sotilaita. Olihan siellä ihan kiva kekkuloida keskenään ja kaikessa hiljaisuudessa, kun se ohimarssi oli tapahtunut jo tuntia aiemmin. Voi synkkyys mikä pettymys poikuleille. Onneksi illalla tuli telkkarista valtakunnallinen paraati, josta pojat sitten näkivät niitä sotilasukkoja marssivan.

Illalla ruokapöydässä (itsenäisyyspäivänä olisi vissiin kuulunut laittaa jotain hieman gourmeempaa, mutta Pilvelässä tarjoiltiin makaronilaatikkoa) sitten Iskä selitti uteliaalle Heppulille, että miksi ne kaksi kynttilää sytytetään ikkunoihin Suomen synttärinä. Jos torpan ikkunasta paistaa kaksi kynttilää niin ne mahdollisesti ohimarssivat väsyneet ja uupuneet sotilasukot tietävät olevansa tervetulleita torppaan sisälle hetkeksi lepäämään ja syömään vaikka sitä makaronilaatikkoa. Tämä tuntui olevan Heppulin mielestä varsin mielenkiintoista. Suomen synttäreiden glamouri unohtui kuitenkin aika nopsaan, kun Heppuli tajusi, että hänen "sunnuntaiputkensa" (Hullut japanilaiset, Hauskat kotivideot, Wipeout jne) oli jyrätty Linnanjuhlilla. Äitee yritti selittää Heppulille, että ne kynttilät sekä Linnanjuhlien katsominen ovat suomalaisten tapa juhlia Suomen synttäreitä. Eihän sekään olisi kiva, että Heppulin synttäripäivänä kukaan ei haluaisi juhlia niitä vaan mieluummin katsoisivat vaikka uutisia. Öh, vähän ehkä ontuva vertaus, mutta tehosi kuitenkin rutinaan ja kotivideot unohtuivat. Paitsi Myyrän mielessä. Tämä tuijotti hetken aikaan tylsiintyneenä Linnanjuhlia ja kysyi:

"Äiti, onks nää ne hauskat kotivideot?!"

Punkkirosvoja

2009-12-03T20:20:00.000+02:00

Ei ole lainkaan yllättävää, että viisivuotiaalla on päivän kirkas selitys niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin punkkien levinnäisyys nykypäivänä. Heppuli muisteli illan mittaan punkkeja ja että miksi sellainen löytyi toissa kesänä hänen navastaan. Levinnäisyysasiaan hän kommentoi kuin apteekin hyllyltä:

"Joku rosvo on menny kauppaan, ottanu niitä sieltä paljo ja heittäny heinikkoon. Sit ne on levinny pohjoisemmaks etelästä."

Äiteellä ei mitään lisättävää.

Dear Joulupukki!

2009-12-01T21:33:00.001+02:00

Poikuleilta kun yrittää kysyä, että mitä he haluaisivat joululahjaksi, tulee sellaista taivaanrannan maalausta kauko-ohjattavista kaivinkoneista rullalautaan, ettei Äitee ole vaivautunut niitä edes listaamaan. Postin kotiin tuomat lelukatalogit on kyllä kaluttu lähes riekaleiksi asti, mutta ei edes Heppuli osaa niistä sen kummemmin mitään toivomuslistaa tehdä. Kauko-ohjattavasta kaivinkoneesta Äitee ei nyt tiedä, mutta ainakaan rullalautaa ei tähän huusholliin vielä tule. Eipä tuolla pihamaalla oikein rullalaudalle ole edes sopivia maastoja. Lähin asfalttipinta on tuo iso tie tuossa vieressä ja siinä on tällä hetkellä vielä 60km/h nopeusrajoitus ja runsaasti myös raskasta liikennettä, joten sinne ei ole skeittilaudalla mitään asiaa. Heppuli tosin ratkaisi tämänkin probleemin luontevasti omalla logiikallaan: "Mutta mä voin skeitata terassilla!". Juurikin näin, tuumii Äitee. Sitähän varten sitä selkä vereslihalla ostettiin puutavaraa viime kesänä, että saatiin juniorille hyvä skeittipaikka.

Voisihan sitä ajatella sitä kautta mistä Heppuli tällä hetkellä tykkää ja mitä hän kenties toivoisi joululahjaksi, jos osaisi muotoilla asian ääneen. Pelit on pop. Ei mitkään simppelit palapelit vaan semmoiset mitä voi koko perheen voimin pelata. (Ja semmoiset, joissa on jotain ideaa myös aikuiseen makuun, toivoo Äitee :). Afrikantähti on jo helppoa kauraa ja sitä pelataankin vielä paljon. Sitten Heppuli tykkää kaikenmaailman action-hahmoista - Transformerit, Gormitit, BatSuperHeromanit jne. Niiden avulla on hyvä pelastaa maailmaa. Legot ovat myös kestosuosikkeja. Niiden parissa Heppuli jaksaa touhuta pitkäänkin, ja nyt osasi jossain vaiheessa sanoa haluavansa Bionicle legoja. Myös muut rakennus/närpräyssarjat ovat varmasti hittejä.

Myyrä puolestaan. Höm. Tykkää aina kaikesta samasta kuin Heppulikin. Valitettavan usein se kärsivällisyys ei ihan veny siihen saakka, että osaisi nauttia leikeistä pidemmän päälle. Mutta peleistä tykkää myös. Samoin Stiga pitää ehdottomasti Myyrälle hankkia oma, tuosta yhdestä tulee vain ja ainoastaan taistoa. Tussitkin voisi olla kova sana - kaikki taitavat olla jo kuivuneita tuolla kynäboksissa. Sitten vaatteet kokoa 98-100cm. Kulkee raukka täysin veljensä vanhoissa, joten joku uusikin voisi olla joskus kiva, ainakin Äiteen mielestä :) Kirjoja tykkää katsella ja kuunnella ja erilaiset työmaakoneet miltei räjäyttää poikaparan pollan.

Että näin. Heppulilla tosin taitaa olla joku antimateriaalikausi menossa. Eilen illalla alkoi sängyssä unilaulunaan (se kiihtyvä puheensorina ja pulputus juuri ennen nukahtamista) höpötellä sellaisia, kuinka aikoo säästää kaikki lelunsa lapsilleen jos siis saa lapsia. Erityisesti tarhakaveri(tytöltä) synttärilahjaksi saatu muovinen action-hahmo.. sen hän aikoo kuulemma säästää poikalapselleen. Täsmentäen taas, jos siis onnistuu saamaan poikalapsen. Yksinään juputtaen jatkaa, että hän ehkä saisi yhden poikalapsen ja kolme.. eikun viisi tyttölasta. Siinä vaiheessa Äitee stoppasi pelin poikki ennenkuin Heppuli olisi päässyt maaimankansoituksen mittasuhteisiin. Mutta hyvä tietää, minkälaiset lisääntymissuunnitelmat pojalla on. Osaa Äiteekin sitten ostaa villasukkalankoihin oikeanlaisia värejä hyvissä ajoin.

Myyrän vasuilut

2009-11-29T22:12:00.000+02:00

Myyrällä oli vasu-keskustelu tarhassa viime viikolla. Sitä keskustelua Äitee on odottanut suurella mielenkiinnolla. Äitee on halunnut kuulla tarhan näkemyksen Myyrän raivareihin, sadasosasekunnin kiihtymiseen ja lyhytpinnaisuuteen ja kuulla miten Myyrä tarhassa hillitsee itseään. Mutta. Olipas aika hankala vaihtaa ajatuksia aiheesta, kun tuntui, että puhutaan kahdesta ihan eri lapsesta. Tarhatädin kommenttina oli, että Myyrä on kiltti, rauhallinen, kohtelias (muistaa aina oma-aloitteisesti toivottaa huomenet kaikille tarhan aikuisille jne), aina kiittää ruokapöydässä jne. ja tarhatädin mielestä tavoitteeksi tulisi asettaa omien puolien pitämisen tsemppaaminen. Siinä vaiheessa Äitee meinasi tukehtua sylkeensä.

Siis kuka on rauhallinen? Kiltti? Ei ainakaan Myyrä, ei ainakaan kotona. Siis ihan tosi - rauhallinen? Tulisi tsempata omien puolien pitämiseen???? Hän joka AINA jyrää Heppulin, kun pitää tehdä jotain vuorotellen. Hän tönii isoveljensä mennen tullen pois tieltään ja huutaa kovaa, että "MÄ OLIN ENSIN!!!!!!" Äitee oli siihen toimintatavoitteiden asettamiseen kirjannut päin vastoin, että Myyrää pitäisi kannustaa odottamaan omaa vuoroaan, tavaroiden jakamista ja kärsivällisyyden kasvattamista.

Onpas helppoa yrittää tarhan kanssa kasvatuskumppanuutta, jos ollaan lähtökohtaisesti näin eri linjoilla :D

Ku vaan tietäs mitä tahtois

2009-11-29T21:48:00.000+02:00

Ja Äiteen mielessä pyörivät myös ne jatko-opinnot jatkuvana sykkeenä takaraivossa. Äiteellä on sovittu proffan kanssa tapaaminen 15.1. perjantaiksi, joten siihen mennessä Äitee yrittää saada intressejään täsmennettyä, että voitaisiin jo keskustella järkevällä tasolla tutkimussuunnitelmasta. Tarkoitus olisi saada tutkimussuunnitelma ja jatko-opintohakemus jätettyä jo tammikuun aikana. Sosiaaliseen mediaan tutkimus liittyy tavalla tai toisella, näkökulma nyt vielä hakusessa. Toisaalta edelleen kiinnostaa (ehkä) myös sosiaalisen pääoman näkökulma, joka aikoinaan gradussakin oli alkumetreillä hahmottelussa, kunnes sitten syrjäytyi muilla intresseillä. Tutkimussuunnitelman jälkeen voisi olla viksua miettiä jotain apurahakuvioitakin.

Pukkia jo odotellaan

2009-11-29T21:23:00.000+02:00

Pilvelässäkin valmistaudutaan jo pikkuhiljaa joulun odotukseen. Äitee on jo yhden sypressin viritellyt pihamaalle ledivaloin ja etuverannalla roikkuvien lyhtyjen määrä on tuplaantunut. Jotain tunnelmaa pitää nyt saada tähän väsyneeseen marraskuuhun. Onneksi se alkaa olemaan jo miltei ohitse.

Myyrä tänään kysyi: "Onko tänään jo joulu?" Kun Äitee erehtyi kantamaan vaatehuoneesta olkkarin puolelle ison pahvilaatikon, jossa joulukoristeita. Äitee vaan halusi vilkaista tulevan varalle, että mitä sieltä oikein löytyykään. Valitettavasti oli tuotettava Myyrälle pettymys, että jouluun on vielä kotvan matkaa.

Äitee ja Iskä ovat kumpikin tahoillaan jo viettäneet pikkujoulunsa. Onkin varsin helpottavaa, että pikkujoulut on juhlittu, eikä vielä ole edes joulukuu. Iskä oli omissansa eilen illalla ja kotiutui vasta aamuyön tunteina. Iskä puristi Äiteen kättä sänkyyn tullessaan ja kysyi, että onko se todella Äiteen käsi vaiko Myyrän. Hei.. Missä Myyrä olikaan? Ei ainakaan Äiteen ja Iskän sängyssä. Se mokoma nukkui KOKO YÖN omassa sängyssään. Tätä on tapahtunut viimeisen vuoden aikana ehkä n.2-3 kertaa. Kyllä, jonkin sortin unikoulun paikka, mutta Äitee ja Iskä eivät yksinkertaisesti ole jaksaneet ryhtyä siihen. Viime talvena vielä ne vieressä nukutut yöt menivät sairasteluiden piikkiin ja kun oli niitä yöllisiä raivareitakin, mutta nyt siitä on tullut vaan tapa. Myyrä on armottoman läheisyyden kipeä, pitää nukkua miltei samalla tyynylläkin, aivan nenä nenää vasten, käsi kädessä ja hengitetään samaa ilmaa. Kyllä se iltaisin hienosti omaan sänkyyn nukahtaa, mutta tätä nykyä kömpii jo puolilta öin viimeistään Äiteen ja Iskän väliin. No, nyt oli kuitenkin ihme tapahtunut ja Myyrä heräsi aamulla omasta sängystään. Oli se itsekin aika pollea siitä, mutta saas nähdä jatkuuko suuntaus..

Iskällä on reilusti lomaa joulun tienoilla, mutta Äitee joutunee ainakin osittain välipäiviksi töihin, kun ei noita lomapäiviä kovinkaan ole jemmassa viime kesän jäljiltä. Joulua on tarkoitus vietellä ihan kotosalla ja Pilvelään onkin toivoteltu tervetulleeksi Mummo ja Ukki, toki Kalle- ja Jenni-kummituskin ellei heillä muita suunnitelmia ole, samoin Mummi, Sari-täti kera Ilari ja Otto-serkun ja toki Jeti-koira. Myös Petja-setä ja Elina on kutsuttu, mutta työvuorot kuulemma osuvat juuri kurjasti kohdille. Äitee on pienen ikänsä viettänyt joulut poissa kotoa, joten on nautinnollista nyt vaan asettua aloilleen ja viettää joulun aikaa yhdessä oman perheen kanssa ja toivottaa muut tervetulleeksi Pilvelään, jos niin tahtovat.

Joulumieltä

2009-11-29T21:01:00.000+02:00

Heppulin ja Myyrän vanhoille kärryille on näillä näkymin löytynyt uusi koti ja hyvään tarpeeseen meneekin. Äitee päätti lahjoittaa kärryt Tampereen Ensi- ja turvakodille. Siellä on paljon uusia perheitä asiakkaina, eikä heillä kuulemma ole yksiäkään vaunuja niille pikkuisille. Kärryt olisi tarkoitus tulevalla viikolla heille toimittaa.

Äitee yritti niitä kerran huuto.netissä kaupitella, mutta eivät menneet kaupaksi Äiteen toivomalla hintaa, joten mieluummin Äitee antaa ne ilmaiseksi sellaiseen paikkaan, jossa niille on todellista tarvetta, kuin myy ne satasella jollekin, joka varmasti pystyy hankkimaan kärrynsä muualtakin. Tuli todella hyvä mieli jo pelkästään siitä, kun he vastasivat sähköpostiin, että ottavat ne ilomielin vastaan.

Leivotin

2009-11-29T20:41:00.000+02:00

Kauden ensimmäiset piparit tehty. Myyrälle ainakin tuntui taikina maistuvan ja hän lanseerasi kaulimellekin uuden nimityksen: LEIVOTIN.

Hannu ja Nina

2009-11-29T16:54:00.000+02:00

Heppulin lempparipäivä telkkarin tuijotuksen suhteen on ehdottomasti sunnuntai. Ei niiden aamuista lastenohjelmien vuoksi vaan siksi, että iltasella yleensä on kunnon nauruputki - Hullut japanilaiset, Hauskat kotivideot, Reika seinässä jne plus muutama muu katsojalukuja keräävä ohjelma.

Äsken Heppuli laittoi volyymin täysille telkkarista ja alkoi kärttämään, että milloin alkaa Hannu ja Nina. Äitee oli ihan kuutamolla, että WOOOT? Mikä ihmeen Hannu ja Nina.

"No se suomen unelmien poikamies tietty!! Millon se alkaa?!", vastasi Heppuli aivan kuin Äitee olisi ollut täysi idiootti.

Oli aikamoinen järkytys poikapololle, kun Äitee kertoi, että Hannu ja Nina ovat jo päättäneet leikkiä toistensa kanssa, eikä näin ollen ole enää tarpeen lähettää tv-ohjelmaa heidän kanssakäymisistään.

Se lepii ja liehuu

2009-11-24T22:54:00.001+02:00

Heppulin lempparipeli on Afrikantähti ja sitä viikonloppuisin pelaillaankin usein koko porukan voimin. Heppuli ottaa häviöt jo ihan kivasti (paitsi lätkäpelissä), mutta Myyrä on melkoinen takkuilija, jos osallistuu peliin. Ja yleensä haluaa osallistua. Myyrällä on ihan omat säännöt Afrikantähdelle - koko ajan hänen pitäisi olla heittämässä noppaa. Aina nopanheiton jälkeen tulisi saada maksaa rahaa pankkiin ja aina nopanheiton jälkeen tulis saada kääntää nappula. Vaikkei siis olisi oma pelinappula lähimaillakaan.

Aina kun Myyrälle näitä sääntöjä tankkaa niin lopputulos on selvä - Myyrä pistää kädet puuskaan eteensä, naaman ihan ruttuun sillain että huulet oikein töröttää ja sitten sanoo murjottavalla äänellä: "Mä luttaan nää kaikki lahat, mä levin tän pelin, mä potkin ihan mäsäksi!" Ja usein sen uhoamisen aikana onkin jo muu perhe ehtinyt pelata kierroksen loppuun ja onkin taas Myyrän vuoro heittää noppaa.

Joskus tehoaa Äiteen ehdotus, että josko Myyrä hakisi leikkirahat ja Kimble-pelin ja pelaisi vaikka keskenänsä jos ei yhteiset säännöt miellytä :D

Pinkkiä vaiko ruusunpunaa?

2009-11-24T22:32:00.000+02:00

Myyrä on mieltynyt huulipuniin. Jo Mummin muutossa Myyrä löysi Mummin uudesta kodista yhden pienen pussukan, jota hautautui tutkimaan hiljaisessa yksinäisyydessään Mummin makuuhuoneeseen. Siellä pussukassapa oli Mummin kaikki huulipunat. Oli sitten poika koristellut naamansa punaisen eri sävyillä ja oli ylpeä siitä.

Eräänä iltana Myyrän haeskellessa unta sängyssään hän huusi, että pitäisi vielä pissalle päästä. Ja sinne pissalle se sitten lähti. Ja viipyi yllättävän kauan. Äitee ja Iskä istuskelivat olkkarissa sohvalla ja alkoivat kuuntelemaan, kun vessasta kuului myös pissareissulle kuulumattomia ääniä. Äitee meni tutkimaan asiaa ja tapasi Myyrän itse teossa. Siellä se pieni poika Bamse-pyjamassaan oli kurkotellut hyllyltä Äiteen huulipunan ja osannut vedellä tuhdit punaiset jäljet noin niinkuin suurinpiirtein huuliensa suuntaisesti. Ei siinä voinut äkäinen olla, kun pisti naurattamaan.

Valaistettu otsa olisi poikaa

2009-11-24T18:26:00.000+02:00

Otsaan kiinnitettävä työmaavalaisin, semmoinen 300 wattinen halogeenihirvitys jonka röntgensäteet läpäisee pimeimmänkin puskan. Semmoinen pitäisi olla jokaisella arkensa kiireissä painiskelevalle pihanomistajalle, joka stressaa tekemättömistä pihatöistä. Jos aamulla lähtee töihin seitsemältä (kun on pimeää), ja kotiutuu viiden-seitsemän välillä illalla (kun on pimeää) niin miten helvatassa sitä näkee missä niitä haravoitavia lehtiä pihamaalla oikein on. Kyllä ne sitten keväällä varmasti näkee ja löytää, kun lumet sulavat ja paljastavat ne maaperään liiskaantuneen lehtikerroksen, jota haravoidessa alkaa kaipaamaan urakkapalkkausta omakotitaloelämään. Äitee vieläkin muistelee tuskalla viime keväisiä rakkuloita käsissä, Mobilatin suurkulutuksen ja nautitut muut särkylääkkeet, kun invalidisoi itsensä pihauurastuksissa. Eikä viime kevään työmäärä varmasti ollut mikään pahin mahdollinen, sillä Äitee rohkenisi vaikka lyödä vetoa siitä, että tilusten entinen omistaja "Pertsa" on käynyt viime syksynä pihamaat ja pöhheiköt läpi hammastikulla lehden kerrallaan teurastaen. Eli ei sitä haravoitavaa varmastikaan maksimaalisesti viime keväänä ollut.

Iskä sai n. kolmisen viikkoa sitten haravoitua suurimman osan lehdistä kasoihin pitkin pihaa. Sitten tuli lumi, ennen kuin Iskä ehti vaappua kottikärryillään kompostille saakka. No, Pilvelän onni on, että lumet sulivat ja kasat paljastuivat, ja tarjoutui mahdollisuus puunata ne loputkin lehdet pois. Mutta todellakin, tilaisuuksia oli tasan kaksi iltapäivällistä aikaa tehdä homma, sillä arki-iltaisin töiden jälkeen on niiiiin sysimustanpimeää, ettei näe edes haravaan tarttua. Nyt syvä huokaus, sillä viime viikonloppuna lehdet tuli hoidettua pois, pihalelut kerättyä yhteen läjään katokseen, pihalla lojuneet polkupyörät siirrettyä varastoon ja oven pieleen tönättyä callunat ja lyhdyt tunnelmaa luomaan. Jouluvaloja ei ole vielä Pilvelään ripustettu, mutta yksi isohko sypressi tuolla verannan pielessä odottelee tuikkujen ripustamista. Kynttilöitä on Pilvelässä jo poltettu ahkeraan, ihan silläkin perusteella, että ne mokomat lämmittävät mukavat.

4mm ja 7mm

2009-11-23T21:58:00.002+02:00

Siinä ne tappelupukarit hetkellisesti sulassa sovussa, molemmilla uudet tukat. Äitee hieman nolostellen tunnustaa, ettei Pilvelän pojjaat ole ikimaailmassa käyneet parturissa. Ei Äitee ole raaskinut heitä parturiin viedä, kun kotonakin saa niitä karvoja pätkittyä sen mitä tarvii. Heppulin kutrit on jo pitkään ajeltu koneella, mutta Myyrä on toistaiseksi pelännyt hurisevaa parturikonetta kuin helvetinkonetta. Myyrän hiustenleikkuu on aina ollut koko illan mittainen projekti, kun Äitee jahtaa Myyrää saksien kanssa, yrittää toisella kädellä ottaa hiustukkoa sormien väliin ja toisessa kädessä olevilla saksilla sitä samaista tukkoa katkaista. Ja kaikki tämä aina parin sekunnin tuoksinnassa.

Iskänkin hiukset on jo ajeltu samaisella helvetinkoneella jo useamman vuoden ajan. Tänään Äitee ihan heittona Myyrälle kysyi, että josko tämänkin tukka ajeltaisiin koneella. JA MYYRÄ SUOSTUI!!!!

Ihmeiden aika ei ole ohitse. Siinä se äkäpussi, kiukkuahteri, lyhytpinnaisuuden huipentuma, istui kylppärissä saunajakkaralla Äiteen suristellessa kutreja lyhyiksi. Sitten Heppuli seuraavana vuorossa ja lopuksi Iskä. Pilvelässä jyrää nyt 4mm:n ja 7mm:n muotikutrit.

(Kaikki siis meni hienosti Myyrän osalta. Sitä yhtä rääkäisyä ei oteta lukuun, jossa Myyrä parahti kovaan ääneen niskatukkaa ajeltaessa: Äiti, älä riko mun kaulaa!!!)

Husse ja risupossu

2009-11-23T21:42:00.000+02:00

Pilvelään on saapunut kaksi uutta asiaa: vanha Husse ja risupossu.

Mutta mikä possulle nimeksi? Heppulin ehdotus: "metsäpossu". Myyrän ehdotus: "Kaapo"

Ulapalla oltihin

2009-11-23T16:56:00.004+02:00

Kiitos kysymästä, se meni hienosti se Äiteen risteily opiskeluaikaisen porukan kanssa. Piti lähteä oikein laivalle asti toteamaan se hämmästys, että porukka tosiaan taitaa olla jo aikuistunut. Tai siis jos mietitään siltä kannalta asiaa, että ikää on kullakin jo yli kolmekymmentä, joillakin jo lähemmäs neljääkymmentä, kukin tasapainoilee työuran ja arjen väliä, joukkoon mahtuu jos jonkinmoista nimikettä - on taloussuunnittelijaa, kontrolleria, talouspäällikköä, koordinaattoria, suunnittelijaa, asiantuntijaa jne. Vaikka kullakin se elämäntilanne on hyvin erilainen, yhteyttä on suurimman osan kanssa pidetty vähän tai ei lainkaan, juttu jatkui täsmälleen siitä, mihin se on opiskeluaikoina vajaa kymmenen vuotta sitten jäänyt. Oli ihanaa huomata, että ikään kuin näitä vuosia ei tässä välissä olisi ollutkaan. Ei edes alkuun tullut mitään kiusallisia hiljaisia hetkiä, jolloin olisi pitänyt miettiä mitä seuraavaksi sanoisi.

Vaikka kullakin elämä on heitellyt mitä erilaisempiin suuntiin, yksi asia on pitänyt kutinsa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Missä tahansa sillä porukalla kulkeekin, aina tulee aiheutettua hämminkiä, sekaannusta, selkkausta ja usein myös ulosheiton vaaraan/porttikieltoja aina kulloinkin kyseessä oleviin paikkoihin. Näin tälläkin kertaa. Eikä syypäänä ollut edes liiaksi nautittu alkoholi, sillä kyseessä oli heti risteilyn alkajaisiksi nautittu illallinen laivan a la carte-ravintolassa. Siinä episodissa oli osatekijöinä erään matkakumppanin äkillisesti kipeytynyt selkä (miltein liikuntakyvyttömäksi siinä illallisen aikana), kehno asiakaspalvelu ravintolan taholta, huonosti hoidettu pöytävaraus ravintolan taholta, ravintolan henkilökunnan haluttomuus yhteistyöhön, kulttuurienvälisen viestinnän vaikeudet jne jne. Ja tietty reissuporukalla pilke silmäkulmassa ja ylilöntihuumori valmiina ottamaan tilanteesta herran. No, siellä saivat muut illallisvieraat seurata selkkausta tuon reissuporukan ja ravintolan henkilökunnan välillä, saivat hupia koko rahan edestä :) Porttikieltoa ei tainnut tulla mutta lähellä se oli ja sitä muistellaan vieläkin nauraen vedet silmissä :D

Niin, aikuisiakos sitä jo oltiinkin..?

Röfnöf

2009-11-23T16:56:00.003+02:00

Ei ole possutauti rantautunut Pilvelään, ainakaan toistaiseksi. Mikä onkin äärimmäisen kiitollista, ottaen huomioon sen sairastelun määrän, joka on jo tämän vuoden puolella viime talvena käyty läpi. Eikös sairasteluissakin pitäisi olla joku kiintiö? Ainakin Myyrällä sen rajat ovat paukkuneet jo ajat sitten.

Myyrä on saanut possupiikin jo viime viikon tiistaina. Heppuli saa tällä viikolla keskiviikkona. Myyrällä rokote aiheutti jalkojen kipeytymiset. Alkoi iltaruoalla valittamaan, että toinen jalka on kipeä, oli niin kipeä, että tuli ihan itku. Ja ei meinannut mokoma päästä kävelemään. Kun valitteli polviansa, niin Äitee tuumasi mielessään, että nivelethän ne vissiin ovat siitä rokotteen seurauksena kipeytyneet. Ei sitten muuta oiretta onneksi tullut.

deletoi

2009-11-23T16:56:00.002+02:00

Miksei marraskuuta voisi vain deletoida? Painaa sitä yhtä nappia ja hupsistakeikkaa se olisikin pyyhitty pois kalenterista! Mitä virkaa marraskuulla mahdollisesti on? Kuoleman kuukausikin tuo on. Pimeää, koleaa ja kylmää. Ja jos joku yrittää vedota jouluun valmistautumisen aikaan, niin eikös ne joululaulut ala kaupoissa soida nykyään jo lokakuussa ja joulutavaroita laitetaan esille yhä vain aiemmin ja aiemmin.. Hus pois marraskuu. Kaikki valittavat väsymystään, uupumustaan ja pimeää aikaa. Sanokaa yksikin hyvä syy miksi marraskuusta pitäisi nauttia? Onneksi se on miltei jo ohi - Äitee alkaa olemaan jo aivan uupumuksen partaalla.

Se onkin hei afrikkalainen

2009-11-23T16:56:00.000+02:00

Heppulin kanssa ollaan viime aikoina usein keskusteltu siitä, miksi toisilla ihmisillä on tummempi ihonväri kuin toisilla. Ei ne muun väriset nahkat Heppulille mikään kummastus ole - olihan vanhassa tarhassa leikkikavereinaan afrikkalaista alkuperää olevia lapsia ja myös muita kansalaisuuksia varsin hyvin edustettuina. Mutta sen Heppuli on laittanut merkille, että tässä nykyisessä tarhassa ei taida olla ketään, jonka sukujuuret olisivat jossain Suomen rajojen ulkopuolella. Paitsi eilen. Juuri ennen nukahtamistaan Heppuli tuumasi puoliunisena pimeässä huoneessaan:

"Saara. Saaran on syntynyt muualla. Se on syntynyt Afrikassa.!" Johon Äitee tietty kysymään, että onkos Saaran ihonväri eilainen kuin Heppulilla, mutta ei kuulemma ole. Myyrä kyllä nappasi heti täkyn:

"Mulla on!!!"

Äitee ihmettelee, että mitä Myyrällä nyt on.

"Mulla on erivärinen iho!!"

Äitee yrittää väittää vastaan, että kyllä se Myyrän nahka taitaa olla perheen blondeimmasta päästä... Mutta oli pakko vielä kysyä täsmentäen:

"Ai, että oletkos sinä sitten Afrikkalainen?"

Myyrä on jo oikein tuohtunut, kun nyt vielä itsestäänselvyyksiä jankataan: "OLEN!!"

Taas vuosi lisää

2009-11-05T21:15:00.001+02:00

Iskä oli sytyttänyt olohuoneeseen pari kynttilää, kaatanut lasilliset punaviiniä ja sitten muistutti Äiteetä, että nyt on mennyt jo yli neljä vuotta siitä, kun Pappa (Äiteen iskä) kuoli. Miten Äitee olikaan tässä kaiken tohinan keskellä unohtanut jo tämän päivän! Vaikka siitä juuri Pyhäinpäivänä muisteltiin ja poikuleillekin taas asiaa kerrattiin, kun asetettiin Pyhäinpäiväksi Papan kuva alas hyllyltä käsin kosketeltavaksi ja kynttilä viereen palamaan. Poikulit "muistelivat" Pappaa omalla tavallaan - ottivat kuvan vuorotellen kainaloonsa ja kuljettivat kuvaa leikeissä mukana, milloin Pappa ajoi heidän kanssaa motskaria, milloin leikki murisevaa leijonaa. Ei poikia se kuolema sillä hetkellä juuri mietityttänyt, olivat vain iloisia, kun Pappa oli sen illan heidän leikeissä mukana ja jollain tapaa enemmän läsnä. Kyllä Heppuli kerran muisti ihmetellä, että minkä takia joillekin tulee sellaisia sairauksia, joihin ei lääkkeet auta.

Se mikä Äiteetä suuresti harmittaa, on se, ettei Pappa ehtinyt nähdä Pilvelää ja tätä iloa ja onnea mikä Pilvelässä asuminen tuottaa. Pappa olisi aivan varmasti pitänyt tästä paikasta, viettänyt aikaansa täällä nikkaroiden ja terassilla saunan jälkeen istuskellen oluttölkki kädessä. Ja siinä olisi kesäillat ja yöt kuluneet rupatellen ja maailmaa parannellen. Ja talvisin olisi Pappa ottanut sukset mukaansa tullessaan Pilvelään ja vienyt poikulit hiihtämään. Aivan varmasti olisi tykännyt!

Staabin hallituskaudesta jo 10 vuotta!

2009-11-05T17:44:00.000+02:00

Taas Äitee miettii laukun pakkaamista. Äitee ei yleensä harrasta reissailua ja kodin ulkopuoliset sosiaaliset aktiviteetitkin töiden ohella ovat olleet viime vuosina hyvin vähäisiä, niin kyllä nyt sitten on reissua ja touhua jos jokinmoista. Istanbulin keikan jälkeinen, eli viime viikonloppu, meni Mummia jeesatessa, sillä Mummi muutti uuteen kotiin. Ja ihana koti siitä tulikin! Ja nyt huomenna Äitee köröttelee puolikkaan työpäivän jälkeen Helsingin Länsiterminaaliin nauttimaan risteiltystä Baltic Princessillä. Eli ei tässä juurikaan ole ehditty viettämään perhekeskeisiä viikonloppuja viime aikoina.

Hyvää seuraa ja nostalgisia muisteloita on luvassa. Äitee oli opiskelujen alkuaikoina aktiivisesti mukana opiskelijajärjestön hallituksessa ja tästä hallituskaudesta on nyt 10v. aikaa. Sen kunniaksi 8 hengen porukka suuntaa juhlimaan pyöreitä risteilyn merkeissä. Hauskaa siitä varmasti tulee olemaan, siitä ei ole epäilystäkään. Tämän tapaamisen on organisoinut Heppulin kummitustäti Maria, jota Äitee on luonnollisesti nähnyt tässä vuosien mittaan hyvinkin. Muiden kanssa yhteyttä on pidetty harvakseltaan, jos laisinkaan. Ja Heppulin kummitustätiä lukuunottamatta Äitee ei ole nähnyt viimeisten vuosien aikana ketään heistä. Huisin jännittävää tavata taas pitkästä aikaa. Ja haalarit & huoleton opiskelijan arki ovat vaihtuneet kenellä virkamiehen työnsarkaan, kenellä perheen pyöritykseen tai näiden edellisten yhdistämisyrityksiin.

Ja kun nuo opiskeluajat saapuvat ajatuksiin niin lienee hyvä hetki asettaa ensimmäinen etappi jatko-opintokuvioiden suhteen. Äitee yrittää tammikuun aikana saada tutkimussuunnitelmansa tehtyä ja jätettyä jatko-opintohakemuksen. Siinä jo yritelmää kerrakseen.

Hki-Istanbul-Hki

2009-11-02T20:50:00.004+02:00

Nyt Äitee voi sanoa käyneensä Istanbulissa vaikkei reissun aikana nähnytkään kaupunkia päivänvalolla juuri hotelli Hiltonin ympäristöä ja lentokenttämatkoja kummemmin. Matkan tarkoitus oli IEFT - kansainväliset opiskelijarekrytointimessut, jossa oli myös "Study in Tampere" (TTY, TaY+TAMK) edustettuna. Messuilla tuli nökötettyä koivillaan koko viikonloppu, aina klo 12-18 välisen ajan, ja sieltä sitten illalliselle, joten ei siinä juurikaan shoppailtu tai nähtävyyksiä katseltu. Viimeisenä iltana ehdittiin sen verran poikkeamaan Euroopan suurimmassa ostoskeskuksessa, että oli klo 20-21 tehokasta shoppailuaikaa :)

Turvatarkastuksia oli joka välissä - hotellien auloissa, ostoskeskuksissa, lentokentällä useaan otteeseen. Aina käsiveskat läpivalaisulaitteiden läpi, aina vyöt irti, joskus kengätkin. Ihmisiä oli muutama muukin, kuulemma siinä 15miljoona hujakoilla. Ruuhkia vihaavalle ja erakkoelämästä nauttivalle Äiteelle tuo oli hieman liikaa, ainakin Äiteestä tuntui, että ne kaikki 15miljoonaa olivat yhtäaikaa liikkeellä iltaisin kaupungissa. Harmillista, mutta Turkissa ei saa tuntea enää oloaa miljonääriksi, sillä ovat mokomat menneet leikkaamaan liiroistansa nollat pois. Helpotti tietty aina valuuttalaskelmia ostoksia tehdessä, mutta tylsäähän se oli, kun ei ollut lompakko täynnä miljoonia.

Työn puolesta reissu oli enemmän kuin antoisa. Todella hyviä kontakteja, messujärjestelyt toimivat joten kuten siedettävästi, messukamat tulivat rahtina perille ehjinä, joskin rähjääntyneinä. Ja messuihin kuulunut lounas hotelli Hiltonissa oli varsin "siedettävä" :) Siellä kultakoristeiden loisteessa, hissimusiikin soidessa hiljaa taustalla, oli varsin kiva asettaa ahterinsa plyyshipenkeille ja lepuuttaa messuilla väsyneitä koipiaan herkuista nautiskellen.

Istanbul Lentokoneen ikkunasta.

Väkeä. Aivan liikaa väkeä. Ja hullu liikenne.

Silkkaa itsemurhaa lähteä kävellen ylittämään katua.

Rähjääntynyt rahti.

Ständin rakentelua.

Suomalainen suklaa teki kauppansa! Jäljelle jääneitä messumatskuja ja suklaita jätettiin Suomen kunniakonsulille Istanbuliin, joten jos satutte huudeille niin hakekaa sieltä Fazerin siniset.

Messuille oli kova tungos ja jonoja ulos asti. Monet olivat liikkeellä vanhempiensa kanssa

tai sitten oli pelkkiä vanhempia, jotka etsivät lapselleen opiskelupaikkaa.

Ständillä oli mukana muutama paikallinen opiskelija sekä turkkilainen tulkki,

mitkä olivatkin suureksi avuksi.

Kiva "ostari". Seitsemässä kerroksessa ja tämmöisiä aukioita oli joka kerroksessa useampia. Siellä oli Zaraa, Magoa ja Burberrya sulassa sovussa vieri vieressä. (Okei, Äitee löysi sieltä yhdet nahkasaapikkaat itselleen..).

Jos joku on ollut lomalla Istanbulissa niin olisi kiva kuulla millainen lomakohde se on? Ei nyt lapsiperhelomailuun, mutta muutoin. Jos olisi varaa majoittua Hiltonissa tms niin sitten sitä ruuhkaa voisi ehkä sietääkin, mutta ei Äitee sinne kyllä laitakaupunkien hostellilomalle lähtisi.

Nou hätä

2009-10-22T22:20:00.000+03:00

Ei se sitten tainnut olla possua, onneksi! Heppulilla ei ole tänään ollut lainkaan kuumetta ja on täysin oma itsensä ja aivan terveen oloinen. Ja Äiteellä laukku pakattuna Istanbuliin, paluu maanantai-iltana. Adios.

Pitkä leuka

2009-10-21T21:36:00.000+03:00

Nyt kun Heppuli on ollut aivan petipotilaana puolesta päivästä lähtien, niin on malttanut nauttia myös Äiteen hellittelystä ja pyytääkin itse usein, että Äitee silittäisi häntä, kun hän pötköttelee sängyllä. Vaikka sairastelu on kurjaa, niin nuo ovat mukavia hetkiä, kun nautitaan läheisyydestä. Siinä Äitee sitten silitteli Heppulia hämärässä huoneessa ja he juttelivat mm. tuntureiden ja vuorien eroista, Lapista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Oli hyvä hetki. Ja Heppulikin osasi tarttua hetkeen ja kysyä sen siihen herkkään ja äiti-poika -suhdetta tiivistävään hellyyttävään tilanteeseen sen äärimmäisen olennaisen seikan, samalla kun silitti pienellä, kuumeisella kädellään Äiteen leukaa ja poskia:

"Äiti, miks sulla on niin pitkä leuka? Kasvaaks mun kaula koskaan pitkäksi?"

Seuraillaan tilannetta

2009-10-21T21:29:00.001+03:00

Hei, muistattekos tämän viime toukokuulta? Se nyt on ensimmäisenä mieleentuleva esimerkki siitä, kuinka yleensä aina, kun jotain poikkeavaa arjessa on tapahtumaisillaan, niin joku tulee heti kynnyksellä kipeäksi. Näitä esimerkkejä on muitakin.

Tähän päivään. Heppuli ja Myyrä menivät tänään tarhaan normaalisti. Tai oikeastaan normaalia innokkaammin, sillä olihan tänään Isovanhempien päivä ja Mummo, kyydissään Mummi, olivat suuntaamassa tarhalle aamu yhdeksäksi. Pojat olivat aamulla kotoa lähtiessä aivan kunnossa, mitä nyt sitä normaalia perusyskää edelleen.

Isovanhempien (aamu)päivän piti kestämän klo 9-11 ja vähän vaille 11 tarhan johtaja (Heppulin ja Myyrän osaston tarhatäti) soitti Äiteelle, että Heppulilla on yli 39 kuumetta. Ei voi olla totta! Mummi ja Mummo olivat juuri lähteneet tarhalta, ja siinä molemmat pojat harjoittivat portilla itkukuoroa erosta johtuen, kunnes Heppuli meni itkien tarhaan sisälle ja sanoi palelevansa kovasti. Olivat sitten mitanneet moisen tuloksen. Tarhatäti kertoi, että tuollaista yhtäkkistä kuumetta on liikkeellä. Siellä odotti myös toinen kuumeilija noutajaansa Heppulin ohella. Ja eilisen aikana oli yksi poika sairastunut äkisti päivän aikana.

Äiteellä tuli heti pahimmat mieleen. Äitee lähdössä perjantaina Istanbuliin työmatkalle, joka tietty kaikkinensa jo maksettu jne järjestelyt tehtynä. Mitä ihmettä sitten jos Äiteen matka peruuntuu? Onpa hienoa lähteä reissuun, jos on hitusenkaan epäilystä siitä, onko perheessä nyt ensimmäinen sikaflunssalainen. Tarhatäti ymmärsi Äiteen huolen ja lupasi soittaa kaupungin terveyskeskuksen ylilääkärille ja kysellä näistä tarhassa esiintyneistä tapauksista. Ja pian soittikin sitten takaisin Äiteelle. Oli sieltä rauhoilteltu, että tällaista äkillistä kovaa kuumetta on nyt liikkeellä, eikä tässä kaupungissa ole vielä yhtään H1N1-tapausta tullut vastaan. Ja jos kuumelääkkeillä kuume laskee ja menee nopeasti ohitse (kuten noissa tarhan tapauksissa on ollut) niin on hyvin epätodennäköistä, että on sikatautia. Tuo oli mukava kuulla, ettei Äiteen tartte miettiä tartuttavansa koneelliseen Turkish Airlinesin matkustajia sikaflunssaa.

Iskäkin on huolissaan kuvioiden etenemisestä, sillä heidän oli tarkoitus suunnata poikien ja muutamien miespuolisten perheystävien kanssa isä-poika -retkelle eräälle mökille. Saas nähdä miten kuviot etenee tässäkin asiassa. Kova tulee olemaan pettymys, jos Heppuli ei pääsekään kalastamaan viikonloppuna.

5-vee neuvola

2009-10-21T08:26:00.000+03:00

Viisivuotisneuvolassa käytyä ja sanottua:

"Reipas poika! Kehu mennyt mukavasti päiväkodissa, taidot ikätasoiset. Kasvua tullut hyvin. Yöt nukkuu. Iloinen, touhukas poika!"

Ja lääkärineuvolassa todettua:

"Reipas ja yhteistyökykyinen poika. 5 v. taidot on. Asiat kunnossa. Näön seuranta. Verenpaine 98/59"

Strategiset mitat on 23,3kg ja pituus 115,3cm. Äitee päivitti tiedot myös sinne omaan neuvolapostaukseen, mihin löytyy myös pysyvä linkki tuossa oikealla.

Tosiaan, näköä nyt seuraillaan, sillä Heppulin vasen silmä on kehnompi kuin oikea. Vielä mennään sallituissa rajoissa, mutta katsotaan miten asiat kehittyy. Olisihan se ihme, jos ei Heppuli rillejä saisi jo varhain, sillä Äitee on ollut 9 vuotias saadessaan ensimmäiset silmälasit, Iskälle puolestaan ne jouduttiin hankkimaan jo alle kouluikäisenä.

Kehu tarkoittaa kehityksen arvointia, joka tehtiin tarhassa ennen neuvolakäyntiä. Ideana on, että ne ihmiset arvoivat lapsen kehitystä, jotka lapsen todella tuntevat ja ovat hänen kanssaan päivittäin tekemisissä. Kehuun kuuluu erilaisia tehtäviä, kädentaitoja jne, joita lapsi tekee. Sitten tarhatäti arvioi tehtävät ja käy ne läpi vanhempien kanssa pidettävässä kehu-keskustelussa. Myös vanhemmille on jaettu etukäteen vastattavaksi muutamia kysymyksiä (vasun tyyliin). Nämän kehu-paperit sitten toimitetaan neuvolaan tiedoksi. Tämä on havaittu hyväksi keinoksi jo varhaisessa vaiheessa puuttua mahdollisiin kehityksen ongelmakohtiin ja hankkia tarpeellisia tukitoimia, jo ennen kouluikää.

Tässä samassa tilaisuudessa käytiin myös Heppulin vasu. Kehu ja vasu-keskustelut olivat pitkälti samoilla linjoilla kuin mitä Äitee ja Iskä olivat Heppulista jo havainneet. Mitään erityistä ei tullut esille, mihin tarvitsisi nyt puuttua. Siirtymätilanteisiin tarhassa sanottiin kiinnitettävän jatkossa(kin) paljon huomiota. Heppuli toisiaan (ja useinkin) ikään kuin unohtuu matkalle haaveilemaan erilaisissa siirtymätilanteissa, kun pitäisi esim. tulla pihalta sisälle, käydä vessassa, pukea päällensä tms. Tarhatäti oli Äiteen ja Iskän kanssa yhtä mieltä siitä, ettei Heppuli tee tätä kiusallaan, mutta vaan jää omiin mietteisiinsä haaveilemaan. Useimmiten esim. juuri tuo ulkoa sisälle tuleminen on vaatinutkin sen, että tarhatäti joutuu käymään erikseen sanomassa viimeisenä pihalla olevalle Heppulille, että todellakin olisi nyt tultava sisälle. On se kotonakin huomattu, että 20 metrin matkaan Heppulilla saattaa mennä vartti, kun haahuilee pitkin pihanurkkia. Äiteetä vähän jo valmiiksi hirvittää, että mitä se mahtaa olla sitten kun koulutie alkaa ja Heppulin pitäisi itse kulkea koulumatkat. Ei taida ehtiä kotiin saman vuorokauden sisällä vaikka matkaa on vain 1,5km.

Känkkäränkkä lieruttelee

2009-10-20T22:51:00.001+03:00

Myyrällä on kova mielikuvitus. Saisi olla vähän vähemmän kova. Etenkin, jos alkaa kuiskimaan juuri nukahtamisen kynnyksellä jotain hirviöiden saapumisesta. Tällöin jo uneen vaipunut Heppuli terästäytyy välittömästi taas tähän maailmaa ja kysyy silmät selällään ja ääni vapisten, että mitä se pikkuveli oikein sanoi?! Hän kun on kovin arka ilta- ja yöaikaan kaikille hirvityksille mitkä voivat tulla uniin saakka.

Eräänä iltana Äitee lauloi poikuleille unilauluina Känkkäränkästä. Myyrä etenkin tykkää kovasti siitä laulusta ja pyytää usein repeattina useampaan kertaan. Laulua seuraavana päivänä illansuussa Myyrä tulee Äiteen syliin katselemaan olkkarin ikkunasta ulos ja yhtäkkiä parahtaa kovaan sydäntä raastavaan parkuun. Sopertaa itkun seasta, että hän itkee koska hänellä on paha mieli. Äitee yrittää kysellä, että mistä se paha mieli oikein on tullut. Myyrä toteaa, että sen takia, kun Känkkäränkkä on täällä heillä kotona. Ja Myyrä jatkaa nyyhkimistään: "Ja sitten se sanoi mulle, että lällänlällän lielu, multa pääti pielu". Ja Myyrän parku kovenee.

Kun Myyrä hieman rauhoittuu, Äitee uskaltautuu jo kyselemään, että missä se känkkäränkkä oikein nyt mahtaa olla. Myyrä viittilöi pihalle päin ja sanoi sen menneen tuonne tielle saakka.

Ja taas on kaikki hyvin.

Ei esteitä ruoan etenemiselle

2009-10-20T22:42:00.000+03:00

Jos hän on viisivuotias niin on hän myöskin yhtä hammasta kevyempi. Äitee piti poikuleita kotona tuossa viime viikolla eräänä päivänä, kun olivat kovasti köhäisiä, Myyrä etenkin. Jalona ajatuksena oli, että jos jo taudin kehittymisen siinä vaiheessa pyrkisi ottamaan iisisti, voisi sillä ehkä, huom EHKÄ, estää tautia kehittymästä kovasti pahaksi. Paskan marjat. Kaksi apinaa paini pilvelässä kuin rabieksen vallassa, juoksivat, karjuivat, kiehnäsivät ja kikattivat. Kunnes Heppuli alkaa parkumaan ja kävelee kohti keittiötä, missä Äitee hoitaa juuri työsähköposteja.

"ÄITIIIIIII!!!! MULLA ON HAMMAS KÄDESSÄ!!!!"

Hei, ihan oikeesti. Ei tuollaista huudella juuri lounasajan jälkeen, keskellä kirkasta päivää, kun piti olla flunssatoipilaana. Verta valui, mutta lähinnä se tuli läpeensä rei'itetystä alahuulesta (olisiko siihen kandenut jo tässä vaiheessa laittaa vaikka lävistyskoru, kun teininä ne kuitenkin rei'ittää huulensa uudestaan ja tositarkoituksella). Hammas näytti irronneen nätisti. Heppuli oli ilmeisesti leikkinyt jotain Spidermania (kummitätinsä antoi Hämis-korun synttärilahjaksi) ja pikkuveljensä sängynlaita on ilmeisesti tullut lentoradalle, sillä lärvi iskeytyi siihen kohtalokkain seurauksin.

Kröhöm. Ja pikavilkaisu Heppulin hampaiden aiempiin tapahtumiin. Eipä tuo toinenkaan nimittäin ole luonnollisi keinoin suusta lähtenyt. Ellei sitten luonnolliseksi poistumaksi lasketa ahtaassa eteisessä käytyä jalkapallomatsia Iskän kanssa ja Heppulin kuontalo iskeytyi Iskän polveen tehden damagea hampaalle. Niinpä Heppulin 4v. synttäripäivän kunniaksi tuo ensimmäinen "heiluva" yläetuhammas poistettiin.

Perinne siis jatkui. Hammas lähti irti ja taas synttäripäivän aamuna jouduttiin menemään hammaslääkäriin vahinkokartoitukseen. Heppulilla on vähän kehno karma noiden synttäripäiviensä suhteen.

Kysymys kuuluukin - jos Äitee olisi vienyt apinanketaleet normaaliin tapaan tarhaan, niin
A) Myyrän tautisuus olisi ehkä asteen pahentunut ja yskä jatkunut
B) Heppuli olisi saanut pitää etuhampaansa vielä kotvan verran kauemmin.

Onneksi Heppuli itse näkee yläetuhampaattoman elämänsä valoisat puolet heti samana iltana iltapalalla:

"Äiti, nyt mulla menee maitokin tosi helposti alas!"

Viis vee

2009-10-20T22:13:00.002+03:00

Heppuli täytti viisi vuotta. Siitä tosiaankin on viisi vuotta, kun suurisilmäinen, pienipainoinen "Turilas" saapui maailmaa. Äitee ei nyt ala lässyttämään, sitä hän vihaa yli kaiken ja lässyttämisestä voisi tulla tippakin linssiin, jos olisi se tietty aika kuusta. Mutta todettakoot se mitä niin monesti aiemminkin, että aika lentää. Minne se lentää, se ei ole vielä selvinnyt. Viisi vuotta sitten näihin aikoihin Äitee, Iskä ja pieni "Turilas" olivat tehneet monina iltoina perheleirin olohuoneen lattialle villahuovan päälle. Siinä Iskä ja Äitee usein makoili Turilaan kanssa. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Se aika meni vaan vauvan tuijotteluun, eikä sitä vielä silloin tajunnut, että ei sitä kääröä loputtomiin vain tuijotella mykistyneinä, vaan että siitä vauvasta kasvaa Kaapo niminen poika. Kaapo kasvaa taaperoksi. Taaperosta tulee ystävällinen, sosiaalinen, utelias, iloinen, hieman arka, oikeudenmukainen ja huumorintajuinen viisivuotias poika, joka ei koskaan kyllästy kaivelemaan mustavalkoisesta pahvilaatikosta vanhoja, lajittelemattomia valokuvia hänen ja Myyrän vauva-ajoilta ja arvuuttelemaan kumpi on kumpi.

Äitee aloitti bloggailun vasta kesäkuussa 2006 (Hei hulinaa! -blogin), mutta sitä edeltäviä aikoja (lähinnä Heppulin ensimmäinen vuosi) on osittain taltioituna myös nettiin Liberon sivuille (sivu: kaapolainen, tunnus: vieras, salasana: kaapo). Kun Äitee kävi äsken katsomassa niin formaatti oli kyllä kovin muuttunut, mutta sinne sitä vaan pääsi vielä vanhoilla tunnuksilla näkemään niitä sen aikaisia päiväkirjamerkintöjä (v.2004-2005). Ja sieltä galleria-osuudesta löytyy muutamia kuviakin.

Nyt synttäreitä vietettiin taas useampana päivänä, kuten ennenkin. Äiteelle oli tullut melkoinen stressin aihe tarhassa olevista kavereista, että pitääkö niitä nyt kutsua vai ei. Mitään suuria kaverisynttäreitä Äitee ei luvannut, mutta sanoi Heppulille, että tämä saisi kaksi kaveria kutsua tarhasta juhliinsa. Niinpä sitten innolla Heppuli askarteli yhdelle tytölle ja yhdelle pojalle tarhaan hienot Wall-E kutsukortit. Tyttö tuli, mutta poika ei. Kivaa oli silti. Ja olihan sitten synttäreillä toki muita vieraita ja muita lapsia kutsuttu. Mieluisia lahjoja tuli kovasti paljon. Äitee ja Iskä ostivat Heppulille aidon John Deeren poljettavan traktorin pihaleikkeihin ja Myyrä antoi (näennäisesti) veljelleen traktoriin sopivan peräkärryn :D Mummi puolestaan lahjoitti jääkiekkopelin, sen semmoinen pöydällä (tai tässä tapauksessa lattialla) pidettävän Suomi-Ruotsi -version.

Ja yksi ehdottomasti huipuimmista lahjoista oli Jennin ja Kalle-kummituksen antama - yökyläily heidän luonaan ja seuraavana päivänä Hoploppiin. Ja tällä kertaa se yökyläilykin sujui hieman leppoisemmissa merkeissä kuin edellisellä kerralla. Silloin Jenni joutui nukkumaan yönsä keittiön lattialla, kun Heppuli hepuloi oikein kunnolla nukahtamistaan eikä suostunut Jennin läsnäoloon makuuhuoneessa :D Heppuli oli silloin tosin vajaa kaksivuotias, joten sitä kertaa ei ehkä lasketa?

Asioilla on tapana.. saada uusia uria.

2009-10-20T21:37:00.001+03:00

Vaikka koko ajan onkin armoton kiire, niin elämä Pilvelässä tuntuu varsin seesteiseltä loppupelissä. Alkusyksystä meinasi iskeä angsti, kun Äitee synkronoi perheen yhteistä seinäkalenteria työkalenterissa (ensisijainen tapahtumien merkintäpaikka) oleviin merkintöihin. Eipä siinä montaa tyhjää päivää koko tälle loppuvuodelle jäänyt, kun ei olisi yhtään mitään menoa kenelläkään. Siinä ei auta kuin mennä viikko kerrallaan, muuten tuntuu ylitsepääsemättömän ruuhkaiselta.

Tänään kuitenkin Äiteelle tuli selittämätön hyvänolontunne, kun ajeli töistä hakemaan poikia tarhasta. Siinä tutulla kylänraitilla tuli sellainen tunne, että palaset on nyt kohdallaan, varma olo siitä missä tämä perhe on ja haluaakin olla, ja seesteinen olo siitä, missä elämäntilanteessa nyt ollaan. Kaikki tuntuu kovin tasapainoiselta. Ehkä tämä on tavallaan outoa, kun Äitee on pitkän linjan opiskelija ja tehnyt koko työhistoriansa määräaikaisia pätkiä. Nyt on Äiteellä mielekäs ja vakituinen työ, josta on edelleen innostunut(!), koti missä on tilaa ja mitä haluaa ylläpitää ja asuttaa, Iskän kanssa löytyy vielä yhteisiä naurunaiheita pian kahdeksan vuotta kestäneen yhteistaipaleen jälkeenkin (mikä nykypäivänä tuntuu olevan harvinaista) ja perheen päälukukin tuntuu tämän hetkiseen elämäntilanteeseen sopivalta. Ehkä se perheluku tästä vielä joskus kasvaakin, sen verran kroonista vauvakuumetta taitaa molemmat, sekä Äitee että Iskä, potea. Nyt kuitenkin ensisijainen tavoite on nauttia tästä hetkestä ja katsoa mitä tulevaisuus sitten joskus tuo tullessaan. Nyt ei ole muutosten aika sen suhteen. Ei ennen kuin viiden vuoden univelat on edes jossain määrin kuitattu. Kaikki on nyt hyvin, mutta jotain silti...

Myyrän korvakierre vauhditti viime vuotta, etenkin viime talvea ja kevättä. Silloin ei ollut juurikaan aikaa tai energiaa edes ajatella mitään muuta, saati sitten tehdä. Nyt Äitee huomaa kaipaavansa kuitenkin jotain. Jotain tavoitteita pitää aina olla. Kymmenen vuoden opiskelut saivat päätöksensä 1,5 vuotta sitten, kun Äitee sai gradun tehtyä ja valmistuttua. Nyt on sitten vuosi vierähtänyt töiden suhteen tasapaksuissa merkeissä ja Myyrän korvakierteen loppuminen antaa nyt tilaa uusille ajatuksille. Äiteelle se tapahtui aika yllättäen, eräänä iltana jokin viikko sitten, kun Äitee naputteli Kauran kanssa Facebookissa statuskommentteja. Silloin se ajatus kirkastui, että mitä se on, mitä Äitee on kaivannut tässä arkisen leivän tienaamisen ohella. Akateemista ajattelua! Vaikka Äitee virkauraansa tekeekin tällä hetkellä akateemisessa ympäristössä, ei työssä kuitenkaan pääse itse harjoittamaan akateemista pohdintaa, teorioiden avaamista, selvitystä, uuden aineiston ja uusien ideoiden löytämisen riemua ja kaikkea sitä mitä tutkimustyöhön liittyy.

Jatko-opiskelu. Väitöskirjaprojektiin ryhtyminen. Tohtorin tutkinto. OMG.

Yhtäkkiä kaikki tuntui varsin itsestään selvältä. Tosin muutama tekninen seikka piti varmistaa ensin ennen kuin ajatusta alkoi enemmän tuumailemaan. Äitee ei halua jatko-opiskelijaksi siihen pääaineeseen mistä on valmistunut vaan siihen, mistä aikoinaan teki pitkän sivuaineen. Siitä kyseisestä oppiaineesta ei tuolloin ollut mahdollista tehdä syventäviä opintoja. Muutama sähköposti tiedekuntaan sekä tutulle proffalle selvitti asian, ettei esteitä hakemiselle kuitenkaan ole, Äitee on muodollisesti pätevä. Proffa vielä muisti Äiteen kiinnotuksen sosiaalista mediaa ja yhteisöllisyyttä kohtaan ja oli varsin kannustava prosessiin ryhtymisessä. Ja kun Äitee nyt toistaiseksi käynnistelee hommaa omien töiden ohella vapaa-aikanaan (niin, missähän välissä - hyvä kysymys!) niin se tietää melko pitkää rupeamaa. Senpä vuoksi on syytä aloittaa asiat nyt pikimmiten. Päätoimiseksi tutkijaksi ei Äitee ainakaan toistaiseksi halua alkaa, johtuen ihan siitä, ettei se ole kovinkaan kehuttavasti palkattua hommaa. Nyt pitäisi sitten vain täsmentää omat kiinnostuksen kohteet, miettiä tutkimussuunnitelmaa ja tavata ohjaavan proffan kanssa, että saa hakemusen jätettyä. Jos se gradu ei aikanaan olisi mennyt niin hyvin, niin ei Äitee olisi tähän projektiin ryhtymässä.

Näitä ainakin Äitee on viime aikoina pohdiskellut. Katsotaan nyt sitten miten asiat etenee ja millä vauhdilla - tuskin kovin lujalla :) Nyt on syksyn ja talven hyvä tulla, kun asiat on kuosissa. Perusasiat kunnossa ja taas tavoitteet asetettu tulevaisuudelle. Nyt olo tuntuu paljon rauhallisemmalta, kun on taas jotain mitä kohti mennään. Iskäkin aina puhuu perheen viisivuotissuunnitelmasta - sellainen leikkimielellä aina asetetaan ja mielenkiinnolla katsotaan toteutuuko se. On se vaan jännä juttu, että Äiteen täytyy aina saada elämäänsä auki olevia asioita, joiden eteen ponnistella, eikä osaa tuudittautua kovin pitkäksi aikaa tasapaksuun ja seesteiseen arkeen. Ehkä siitä tunteesta on jollain tapaa tullut riippuvaiksikin, kun opiskeluaika oli niin kovin pitkä ja se, jos mikä, oli pelkkää epävarmuutta tulevaisuudesta ja asioiden eteen ponnistelemista.

Ei vissiin mitään tärkeää

2009-10-18T09:47:00.000+03:00

Jos ei kotityöt huvita niin aina voi lähteä Mummolaan valmiiseen ruokapöytään ja Mummolan sohvalle pötköttelemään. Kotona kun harvemmin ehtii sohvalla loikoilla.

Myyrä jupisi jotain Äiteelle ja Mummolle. Mummo tuumasi, että nyt hän ei kyllä saanut selvää mitä toinen halusia sanoa. Siihen Äitee komppasi, ettei hänkään. Ja myös Myyrä tuumasi: "En mäkään".

Asia oli lienee loppuun käsitelty.

Myrkkysieniäpäs meidän pöntössä

2009-10-01T21:22:00.000+03:00

Äitee oli puhdistellut päivän pakkeleita kuontalostaan ja siellä ne ripsiväristä tummuneet vanulaput uiskentelivat pöntössä, kun Myyrä meni urealle. Tuijotteli pönttöön kiinnostuneena ja huusi kovaa:

"Äiti, tääl on myykkysieni tääl pöntössä. Siellä se ui, siellä se kasvaa!"